Etymologiadata:imsm:ni(k)ka⇒
*ni(k)ka⇒
Vastineet:
- Suomi: nikama
- Karjala: nikara
- Vepsä:
- Vatja: nikahtua
- Pohjoisviro: nikastama
- Eteläviro: nikahtama
- Liivi: nikārtõ
mksm. *ni(k)ka⇒ < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
nikama (Lönnr 1880; paik. murt.) ’selkärangan osanen; kasvin varressa oleva solmu l. nivel; murtuma, lysmä (taivutetussa puussa); uurros, pykälä; mäen nyppylä / Rückenwirbel; Knoten (bot.); Bruch (z. B. im Kummet); Furche, Vertiefung; Hügel’, nikara (JuslP ’pieni vesiputous’; et. Kain PPohjanm), nikales (paik. EPohjanm) ’mäen törmä’, nikaleinen ’epätasainen (tie)’, nikeltyä (Häme) ’lysmyä, sälöillä taivutettaessa’
~ ink nikan (mon. nikamet) ’selkärangan nikama; nilkka’ | ka nikara ’kohoama, nyppylä; terska’ | va nikahtua ’nyrjähtää’ | vi nikastada, nikatada | li nikāŕd́ə, nikārtə ’nyrjähtää, nyrjäyttää’.
~ ink nikan (mon. nikamet) ’selkärangan nikama; nilkka’ | ka nikara ’kohoama, nyppylä; terska’ | va nikahtua ’nyrjähtää’ | vi nikastada, nikatada | li nikāŕd́ə, nikārtə ’nyrjähtää, nyrjäyttää’.
Vrt. myös niukahtaa.
Lähdekirjallisuus:
- SKES 1958 379 (sm ~ ka), 387 (va vi li s.v. niukahtaa)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:ni(k)ka⇒/th