Etymologiadata:imsm:ni(k)ka⇒

*ni(k)ka⇒‎

Vastineet:

Suomi: nikama
Karjala: nikara
Vepsä:
Vatja: nikahtua
Pohjoisviro: nikastama
Eteläviro: nikahtama
Liivi: nikārtõ

mksm. *ni(k)ka⇒‎ < vksm. *? (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

nikama (Lönnr 1880; paik. murt.) ’selkärangan osanen; kasvin varressa oleva solmu l. nivel; murtuma, lysmä (taivutetussa puussa); uurros, pykälä; mäen nyppylä / Rückenwirbel; Knoten (bot.); Bruch (z. B. im Kummet); Furche, Vertiefung; Hügel’, nikara (JuslP ’pieni vesiputous’; et. Kain PPohjanm), nikales (paik. EPohjanm) ’mäen törmä’, nikaleinen ’epätasainen (tie)’, nikeltyä (Häme) ’lysmyä, sälöillä taivutettaessa’
~ ink nikan (mon. nikamet) ’selkärangan nikama; nilkka’ | ka nikara ’kohoama, nyppylä; terska’ | va nikahtua ’nyrjähtää’ | vi nikastada, nikatada | li nikāŕd́ə, nikārtə ’nyrjähtää, nyrjäyttää’.

Vrt. myös niukahtaa.

Lähdekirjallisuus: