Etymologiadata:imsm:ni(k)ka→

*ni(k)ka→

Vastineet:

• Suomi: nikama
• Karjala: nikara
• Vepsä:
• Vatja: nikahtua
• Pohjoisviro: nikastama
• Eteläviro: nikahtama
• Liivi: nikārtõ

mksm. *ni(k)ka→ < vksm. *? (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

nikama (Lönnr 1880; paik. murt.) ’selkärangan osanen; kasvin varressa oleva solmu l. nivel; murtuma, lysmä (taivutetussa puussa); uurros, pykälä; mäen nyppylä / Rückenwirbel; Knoten (bot.); Bruch (z. B. im Kummet); Furche, Vertiefung; Hügel’, nikara (JuslP ’pieni vesiputous’; et. Kain PPohjanm), nikales (paik. EPohjanm) ’mäen törmä’, nikaleinen ’epätasainen (tie)’, nikeltyä (Häme) ’lysmyä, sälöillä taivutettaessa’
~ ink nikan (mon. nikamet) ’selkärangan nikama; nilkka’ | ka nikara ’kohoama, nyppylä; terska’ | va nikahtua ’nyrjähtää’ | vi nikastada, nikatada | li nikāŕd́ə, nikārtə ’nyrjähtää, nyrjäyttää’.

Vrt. myös niukahtaa.

Lähdekirjallisuus:

• SKES 1958 379 (sm ~ ka), 387 (va vi li s.v. niukahtaa)

[nikama Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:nikama