Etymologiadata:imsm:nasta

*nasta

Vastineet:

• Suomi: nasta
• Karjala: nasta
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: na(a)st
• Eteläviro: nast
• Liivi:

mksm. *nasta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

nasta (Raam 1642; yl.) ’terävä ja leveäkantainen lyhyt piikki; kohouma, nappula; näppylä; solki; kengän nauhareiän metallireunus; remmin t. vyön pään paikallaan pitävä nahkasilmukka; koristenappi, hela (esim. valjaissa) / Reißzwecke; Stift; Ausbeulung, Pickel; Schnalle; Gürtelschlaufe; Beschlag (z. B. am Zaumzeug od. am Loch für das Schuhband)’, nastura (paik. ISm) ’kovettuma, pahkura (esim. langassa t. utaressa); näppylä; napero’
~ ka (harv.; < sm) nasta ’nauhakengän sirkka; metallinen koriste valjaissa’ | vi naast, (murt.) nast ’pieni metallilevy, lyöte, helake; nystyrä, kyhmy’, nastik ’tarhakäärme’

< sk, vrt. mgotl nast ’solki, hakanen’, nn neste ’solki, kiinnitysneula’, ags nestila ’side’, mys nestilo, nestila ’köysi, nuora, side; ripa, kahva; solki, hakanen’. — LpN nasˈte ’tähti; täplä, laikku (eläimessä, et. otsassa); nelikulmainen hopeakoriste vyössä’ saattaa viime main. merk:n osalta liittyä tähän, mutta kuuluu vastineineen muuten sanan tähne (ks. tähti) yhteyteen.

Lähdekirjallisuus:

• Diefenbach 1851 VWGoth 2 106 (sm ~ vi; ~ mys)
• Lindström 1859 KeltGerm 154 (sm ~ (mgotl) nast)
• Wiklund 1894 LpChr 99 (sm ~ lp)
• Suolahti 1911–12 FUF 12 103
• Setälä 1912–13 FUF 13 416
• Karsten 1944 FmS 10 344 (sm < ksk *nastā)
• SKES 1958 368 (+ ka)
• SKES 1975 1472 (s.v. tähne)
• EEW 1982–83 1650–51
• Hofstra 1985 OsFiGerm 81, 98, 322–23

[nasta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:nasta