Etymologiadata:imsm:muha⇒

*muha⇒‎

Vastineet:

Suomi: muhata
Karjala: muhata
Vepsä: muhata
Vatja: muhahtaa
Pohjoisviro: muhama
Eteläviro: muhelõma
Liivi:

mksm. *muha⇒‎ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

muhata (Eurén 1860; paik. Karj) ’myhäillä; kihistä, kuhista / lächeln; wimmeln’, muhahtaa (paik. Karj) ’naurahtaa, hymähtää, murahtaa’, muhista (melko us. länsi- ja itämurt.) ’pihistä, mutista; kuhista; kahinoida’, muhia ’hautua’, muhoilla (paik. itämurt.) ’hymyillä hyvällä mielin, myhäillä’
~ ink muhissa ’tuhista’ | ka muhata ’myhäillä, hymyillä’, muhie ’hymyillä, muhoilla; hymähdellä’, muhissa ’id.; survoa, parveilla (sääsket)’ | ly muhahtazeta ’myhähtää’, muhaita ’myhäillä’, muhišta id. | ve muhaita, muhata, muhada id., muhahta, muhahtada ’myhähtää’ | va muhi-, muhise̮- ’nauraa irvottaa, muhailla’, muhahtā ’naurahtaa’ | vi muhatada ’myhähtää, muhahtaa, hymähtää’, muheleda ’hymyillä, myhäillä’ | li mujāldə, muʾidlə ’myhäillä’.

Deskr. sanoja, vrt. myhistä.

Lähdekirjallisuus: