Etymologiadata:imsm:muha→
*muha→
Vastineet:
- Suomi: muhata
- Karjala: muhata
- Vepsä: muhata
- Vatja: muhahtaa
- Pohjoisviro: muhama
- Eteläviro: muhelõma
- Liivi:
mksm. *muha→ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
muhata (Eurén 1860; paik. Karj) ’myhäillä; kihistä, kuhista / lächeln; wimmeln’, muhahtaa (paik. Karj) ’naurahtaa, hymähtää, murahtaa’, muhista (melko us. länsi- ja itämurt.) ’pihistä, mutista; kuhista; kahinoida’, muhia ’hautua’, muhoilla (paik. itämurt.) ’hymyillä hyvällä mielin, myhäillä’
~ ink muhissa ’tuhista’ | ka muhata ’myhäillä, hymyillä’, muhie ’hymyillä, muhoilla; hymähdellä’, muhissa ’id.; survoa, parveilla (sääsket)’ | ly muhahtazeta ’myhähtää’, muhaita ’myhäillä’, muhišta id. | ve muhaita, muhata, muhada id., muhahta, muhahtada ’myhähtää’ | va muhi-, muhise̮- ’nauraa irvottaa, muhailla’, muhahtā ’naurahtaa’ | vi muhatada ’myhähtää, muhahtaa, hymähtää’, muheleda ’hymyillä, myhäillä’ | li mujāldə, muʾidlə ’myhäillä’.
~ ink muhissa ’tuhista’ | ka muhata ’myhäillä, hymyillä’, muhie ’hymyillä, muhoilla; hymähdellä’, muhissa ’id.; survoa, parveilla (sääsket)’ | ly muhahtazeta ’myhähtää’, muhaita ’myhäillä’, muhišta id. | ve muhaita, muhata, muhada id., muhahta, muhahtada ’myhähtää’ | va muhi-, muhise̮- ’nauraa irvottaa, muhailla’, muhahtā ’naurahtaa’ | vi muhatada ’myhähtää, muhahtaa, hymähtää’, muheleda ’hymyillä, myhäillä’ | li mujāldə, muʾidlə ’myhäillä’.
Deskr. sanoja, vrt. myhistä.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1859 Anteckn 95 (sm ~ ve)
- Setälä 1890–91 ÄH 328 (+ vi li)
- Turunen 1946 SUST 89 296 (+ ly)
- SKES 1958 348 (+ ka)
- UEW 1988 872