Etymologiadata:imsm:mene-

*mene-

Vastineet:

• Suomi: mennä
• Karjala: männä
• Vepsä: mända
• Vatja: mennä
• Pohjoisviro: minema
• Eteläviro: minemä
• Liivi:

mksm. *mene- < kksm. *mene- < vksm. *menǝ- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

mennä (Agr; länsimurt.), männä (itämurt.) ’gehen’, menehtyä ’nääntyä, kuihtua, kuolla, pyörtyä, taintua; ummehtua, pilaantua, väljähtyä (kalja)’, menekki, ks. erikseen menestyä, menettää, meno
~ ink männä ’mennä’, mänekki ’meno, rahanmeno’ | ka männä, au mennä ’mennä, lähteä, ajaa; tulla jksik; mahtua; sujua; kelvata’, mänekki ’menekki; (rahan)meno, kulunki’ | ly mändä ’mennä; mahtua’ | ve mändä ’mennä, lähteä’ | va mennä | vi minna ’mennä, lähteä, käydä’, minek ’meno, lähtö; menekki’, minestada ’pyörtyä’

= lp mânnât ’mennä, lähteä; kulua; sujua; mahtua’ | tšer miem, mijem ’mennä; tulla; käydä (jssak)’ | votj mi̮ni̮ni̮ ’mennä’ | syrj munni̮, munni̮s ’mennä, ajaa; haalistua (väri)’ | vogE miń-, I L P min- ’mennä’ | ostjI E mĕn-, P măn-, mä̆n- ’mennä, mennä pois, lähteä matkaan’ | unk megy (inf. menni) ’mennä, kulkea, lähteä, käydä, astua; tulla; ajaa; seurata; mahtua; sujua; aikoa jksik’ || samJr miń- ’mennä’ | T mende- id. | slk mentétja-, menda-, mäntēja- ’mennä ohi’ | Km mən- ’mennä’.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 244 (sm ~ lp)
• Ganander 1787 NFL 2 168 (+ vi unk)
• Sjögren 1821 GS 1 30 (+ votj syrj vog)
• Castrén 1845 EGTsch 66 (+ tšer)
• Castrén Suomi 1845 180 (+ sam)
• Castrén 1849 Ostj 88 (+ ostj)
• Ahlqvist 1856 WotGr 138 (+ va)
• Genetz 1877 KL 16 (+ ka)
• Szinnyei 1881 NyK 16 414 (+ ve)
• Kettunen 1940 SmMurt 3 254 (+ ly)
• Steinitz 1944 FgrVok 29 (? syrj)
• FUV 1955 34
• SKES 1958 340–41
• Lytkin 1964 IstVokPJa 222 (ei sam)
• TESz 2 1970 877
• MSzFE 1971 428
• Häkkinen 1987 ES 168
• UEW 1988 272

[mennä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:mennä