Etymologiadata:imsm:masëda
Ulkoasu
*masëda
Vastineet:
mksm. *masëda < kksm. *masëta < vksm. *manśǝ̑-ta (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
masea (Agr; paik. murt.) ’lamaantunut, masentunut, nöyrä, surumielinen, heikko, voimaton; leuto (ilma) / niedergeschlagen, demütig, wehmütig, schwach, kraftlos; milde (Wetter)’, masentaa (Raam 1642; yl.), masentava, masentua; maseta (: masenee, As 1741; paik. länsi- ja itämurt.) ’hiljetä, talttua (ihminen, eläin; tuuli, pakkanen)’, masata (1782; EPohjanm PSatak) ’tasoittaa, taltuttaa, masentaa’
~ kaP maseta ’hiljentyä, asettua’ (< sm)
~ kaP maseta ’hiljentyä, asettua’ (< sm)
? = syrj mud́źni̮, mi̮d́źni̮ ’väsyä, uupua’ | vogI mańś-, P mońś- ’joutua pulaan, olla tarpeessa’, P (Munk) mońśėm, muńśėm ’hätä, puute’ | ostjE măńt́- ’olla vailla, olla tarpeessa’, mŏńś- (mŏś-), P mŏńś- (mŏś-), măńś- (măś-) ’joutua hätään, puutteeseen’.
Lähdekirjallisuus:
- Äimä 1919 SUST 45 257 (sm masea ~ lp māššât ’malttaa’)
- Toivonen 1928 FUF 19 227 (sm ~ lp, tšer moštem ’väsyä’, syrj)
- Uotila 1938 SyrjChr 121 (syrj ~ tšer ?vog ?ostj)
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 160 (tšer sana kuuluu toiseen yhteyteen)
- SKES 1958 336 (sm ~ epäillen lp syrj vog ja ostj)