Etymologiadata:imsm:manku-
*manku-
Vastineet:
- Suomi: mankua
- Karjala: mankuo
- Vepsä:
- Vatja: maŋkua
- Pohjoisviro: manguma
- Eteläviro: M -me?
- Liivi: mangõ
mksm. *manku- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
mankua (SAchrenius 1766; yl., ei Verml) ’kärttää, kerjätä itsepintaisesti / unaufhörlich, aufdringlich betteln’, mankoa (Lönnr 1874; paik. LounSm), manguta (paik. Häme KSm), manguttaa (Gan 1787) id.
~ ink maŋkua ’mankua, pyytää’ | ka mankuo ’mankua, kerjätä, kärttää’ | va (Kukk) maŋkua ’mankua, pyydellä’ | vi manguda, mangida, mangeldada ’mankua, kärttää, ruinata’ | li maŋgə id.
~ ink maŋkua ’mankua, pyytää’ | ka mankuo ’mankua, kerjätä, kärttää’ | va (Kukk) maŋkua ’mankua, pyydellä’ | vi manguda, mangida, mangeldada ’mankua, kärttää, ruinata’ | li maŋgə id.
Samantapaisia sanoja muissakin kielissä: lpN magˈgodit ’olla tyytymätön ja vaativainen’, māgguš ’kerjäläiseukko; tunkeilija’, nr murt. Sm mangusta ’kerjätä, mankua’, Suomen mustal mangā ’pyytää, kerjätä, rukoilla’, Ruotsin ja Norjan kulkurien ja rikollisten kiel. manga ’kerjätä, mankua’, Tanskan mustal mange, latv mangot id. Ilm. eräänlainen, alk. ehkä mustalaiskielinen sanakulkuri.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 150a (sm manguttaa < mustal)
- Renvall 1823 SSK 1 312 (sm mankua ? < mustal)
- Saxén 1895–98 Lånord 171 (sm ~ vi; > nr murt. Sm)
- Wessman 1925–26 SO 1 508 (nr murt. Sm, ?mustal < sm; esiintyy myös Ruotsissa ja Tanskassa)
- Ariste 1934 EKeel 13 162–65 (vi < mustal; sm < vi; sm tai mustal > nr murt. Sm; lp < sm, latv < mustal)
- Kettunen 1938 LivW 216 (+ li)
- T. I. Itkonen Vir 1949 136–37 (myös Norjan kulkurien kielessä)
- SKES 1958 333