Etymologiadata:imsm:mainiccë-

*mainiccë-

Vastineet:

• Suomi: mainita
• Karjala: mainita
• Vepsä:
• Vatja: mainittsaa
• Pohjoisviro: mainitsema
• Eteläviro: mainitsõma
• Liivi:

mksm. *mainiccë- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

mainita (: mainitsen; Agr; yl.), mainia (Verml InkVi) ’nimetä, kertoa / erwähnen, nennen’
~ ink mainita ’mainita, muistuttaa’, mainia ’mainita’ | ka mainita ’mainita, sanoa; puhua hyvää t. (tav.) pahaa; muistella; nimittää, sanoa jksik; kehottaa, käskeä’ | ly maińita (prs. mainittšou) ’mainita, puhua’ | va mainitse̮- ’nimittää, mainita’ | vi mainida ’mainita, nimetä’ (< sm), manitseda (ellei ~ sm manata), murt. maenitseda, mainitseda, maanitseda ’kehottaa, neuvoa, varoittaa, nuhdella, lohduttaa, mainita, muistuttaa’

< germ *mainjan, vrt. nr mr mena ’arvella, luulla, tarkoittaa, oikoa’, nn mn (myöh.) meina < kas mēnen, meinen (mys meinjan, ags mǣnan) ’arvella, luulla, puhua, kertoa, valittaa’ (saman germ sanaperheen lappiin kulkeutuneista sanoista on lpN māinâšit (In) ’mainita’ < sm; muiden suhteen ks. maine ja mainio). Vrt. meinata.

Lähdekirjallisuus:

• Thomsen 1869 GSI 132 (sm ~ lpIn < germ, vrt. ags jne.)
• Thomsen 1870 Einfl 153 (+ vi maenitseda, mainitseda)
• Qvigstad 1881 Beiträge 92 (lp māinâšit < sm)
• Neuhaus 1908 Sprachlehre 146 (sm mainia < germ *mainjan)
• SKES 1958 327 (+ ka ly va)
• EEW 1982–83 1486 (vi mainida < sm mainia)
• Häkkinen 1987 ES 164

[mainita Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:mainita