Etymologiadata:imsm:mökä
*mökä
Vastineet:
- Suomi: mökä
- Karjala: möky⇐
- Vepsä: mögišta⇐
- Vatja: mökisä⇐
- Pohjoisviro: möga
- Eteläviro: mögä
- Liivi: mõgā
mksm. *mökä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
mökä (Gan 1787; melko laajalti murt.) ’huuto, meteli / Geschrei, Lärm’, mökäjää ’meluta’, mökistä ’mukista, jupista’, mökinä
~ ink mökü ’melu’, mökissä ’äännellä epäselvästi, pahalla äänellä’, mökkīnä ’mökinä, epäselvä puhe, äännähtely’ | ka möky ’huuto’, möissä (prs. mökisen) ’puhua kovaa, karjua; huutaa, kutsua; voivottaa, vollottaa; puhua epäselvästi, jupista’, mökineh ’melu, huutelu’ | ly mögištä, mögäitä ’mökistä’ | ve mögišta ’ammua (lehmä)’ | vi möga ’kovaääninen puhe; pöty, palturi’, mögada ’puhua pötyä’, mögiseda ’mutista, jupista’ | li me̮gā (migā, mügā) ’ääni, meteli’, me̮ʾggə, miʾggə, müʾggə ’jymistä, kaikua’.
~ ink mökü ’melu’, mökissä ’äännellä epäselvästi, pahalla äänellä’, mökkīnä ’mökinä, epäselvä puhe, äännähtely’ | ka möky ’huuto’, möissä (prs. mökisen) ’puhua kovaa, karjua; huutaa, kutsua; voivottaa, vollottaa; puhua epäselvästi, jupista’, mökineh ’melu, huutelu’ | ly mögištä, mögäitä ’mökistä’ | ve mögišta ’ammua (lehmä)’ | vi möga ’kovaääninen puhe; pöty, palturi’, mögada ’puhua pötyä’, mögiseda ’mutista, jupista’ | li me̮gā (migā, mügā) ’ääni, meteli’, me̮ʾggə, miʾggə, müʾggə ’jymistä, kaikua’.
Onomat.-deskr. sanoja. Vrt. ositt. mököttää sekä toisaalta mekastaa s.v. meteli.
Lähdekirjallisuus:
- Kettunen 1913 SUST 34 10 (sm ~ vi)
- Kettunen 1938 LivW 220 (+ li)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 78 (sm > nr murt. Sm)
- SKES 1958 361 (+ ka ly ve)
- EEW 1982–83 1629