Etymologiadata:imsm:möö⇒
*möö⇒
Vastineet:
- Suomi: myötä
- Karjala: myö(täh)
- Vepsä: mödha
- Vatja: möötä-
- Pohjoisviro: mööda
- Eteläviro: mü̬ü̬dä
- Liivi: mīedõ
mksm. *möö⇒ < kksm. *müwä- < vksm. *müŋä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
myö-: partit. myötä (Agr; yl.) ’mit’, vanhoja johd:ia tai sijamuotoja ovat myöntää, myös, myöstää (ks. näitä), myöten (Agr; yl.), myöden (laajalti länsimurt.), myötäinen (Schr 1637; yl.), myödätä
~ ink mȫ, mȫt, mȫte(k), mȫtä ’myöten, pitkin’, mȫtǟ ’ohi’, mȫtäin ’myötäinen’ | ka myötä ’lupa, myöntymys’, myötäh ’mukana, mukaan; kanssa; (tuulen tms.) suuntaisesti, menosuuntaan, samaan suuntaan’, myöte(n) ’myöten, pitkin; mukana, myötä, jnk avulla; jhk asti; jkn (mielen) mukaan; jhk nähden, katsoen’, myötäine ’myötäinen (tuuli); (morsiamen) saattaja; onnistunut, onnekas, menestyksekäs’ | ly müödǟ, müödäi ’suuntaan, pitkin’, müöte, müöt́i, müö, müöi ’myöten, pitkin; tapaan, mukaan, mielestä; syystä; varten’, müödäińe ’myötäinen (tuuli)’ | ve möde̮, mödhe, mödhä, möto, me, mu, mud ’myötä, mukana, kanssa, pitkin’, mödaińe, möde̮ińe ’myötäinen’ | va mȫta, mȫt, mȫ ’myöten, mukaan’ | vi mööda ’ohi, sivu(itse); myöten’ | li mīedə, mǖödə ’ohi; pitkin’
~ ink mȫ, mȫt, mȫte(k), mȫtä ’myöten, pitkin’, mȫtǟ ’ohi’, mȫtäin ’myötäinen’ | ka myötä ’lupa, myöntymys’, myötäh ’mukana, mukaan; kanssa; (tuulen tms.) suuntaisesti, menosuuntaan, samaan suuntaan’, myöte(n) ’myöten, pitkin; mukana, myötä, jnk avulla; jhk asti; jkn (mielen) mukaan; jhk nähden, katsoen’, myötäine ’myötäinen (tuuli); (morsiamen) saattaja; onnistunut, onnekas, menestyksekäs’ | ly müödǟ, müödäi ’suuntaan, pitkin’, müöte, müöt́i, müö, müöi ’myöten, pitkin; tapaan, mukaan, mielestä; syystä; varten’, müödäińe ’myötäinen (tuuli)’ | ve möde̮, mödhe, mödhä, möto, me, mu, mud ’myötä, mukana, kanssa, pitkin’, mödaińe, möde̮ińe ’myötäinen’ | va mȫta, mȫt, mȫ ’myöten, mukaan’ | vi mööda ’ohi, sivu(itse); myöten’ | li mīedə, mǖödə ’ohi; pitkin’
= lp mâŋŋe ’taka-, peräosa’, mâŋest ’takana, jäljessä’, mâŋŋa ’(jnk ajan) jälkeen, myöhemmin’ | mdE mej-, M me-: E mejle, M meĺä ’myöhemmin, sen jälkeen, sitten’, E mekej, M meki ’takaisin, taas, takaperin’ | tšerL məŋgə ’jälkeen’, I möŋgə̑ ’id.; kotiin’, L məŋgeš, I möŋgeš ’takaisin’ | ? syrj mi̮-: mi̮ś, mi̮śt ’(jnk ajan) jälkeen’, komit. pääte -mi̮d | ? vogI mänt, mäntəl, L mäńti, mäńtəl ’pitkin, läpi, ohi; kuluessa’ | unk meg ’ja, taas, sekä; -han, -hän’, még ’vielä, edes; lisää, lisäksi’, mögé ’taakse’, mögött ’takana’, mögül ’takaa’.
Suomesta omaksuttuja tai suomalaisperäisestä sanasta johdettuja näyttävät olevan mm. lp miette ’myötäinen (esim. tuuli); myötä-, pitkittäinen; pitkin, myöten’, mietta ’pitkin, kautta, läpi’, miettât, mieđetit ’taipua, myöntyä, suostua’, todennäk. myös mielˈdĕ ’myöten, pitkin, kautta’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 219 (sm myöden ~ vi möda)
- Révai 1803 Antiquitates 218 (sm myös ~ unk meg)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 95 (sm myötäinen ~ ve mödalīne)
- Budenz 1869 NyK 7 5–6 (sm ~ lp md tšer unk)
- O. Donner 1879 Verwandtschaft 70 (sm myötä ~ va vi li)
- Genetz 1896 ETV 50 (sm myötä- > lp miette-)
- Losonczi 1915–17 NyK 44 388 (+ ly)
- Wichmann 1923–24 FUF 16 154 (+ ka)
- Wichmann & Uotila 1942 SyrjWsch 363 (~ syrj)
- Liimola 1953–54 FUF 31 116 (+ vog)
- FUV 1955 100 (+ ? vog)
- SKES 1958 357 (? syrj ? vog, suomalaisperäisiä sanoja lapissa)
- TESz 2 1970 970
- MSzFE 1971 425–27 (? syrj ? vog)
- Häkkinen 1987 ES 190–91
- UEW 1988 276–77