Etymologiadata:imsm:möö
*möö/*mei-
Vastineet:
mksm. *möö/*mei- < kksm. *me-wi/-j- < vksm. *me- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
me (Agr; yl.), murt. mei, met, myö persoonapronomini ’wir’
~ ink mȫ | ka myö | ly müö, me | ve mö, me | va mȫ, (Kukk) mǖ | vi meie, me | li meg, mēg, (Sal) mē, me ’me’
~ ink mȫ | ka myö | ly müö, me | ve mö, me | va mȫ, (Kukk) mǖ | vi meie, me | li meg, mēg, (Sal) mē, me ’me’
= lpN mī, mij (Pi Lu In Ko Kld T), E mijj´eh, U mijja ’me (mon.)’ | md miń ’me’ | tšerL mä, I me | votj mi | syrj mi, permj mije̮ id. | vogI L min, P mēn ’me (kaks.)’ | ostjI mĕŋ, E mŏŋ, P muŋ ’me (mon.)’, I E P min ’me (kaks.)’ | unk mi, murt. mí, mik, vanh. kiel. miv ’me’ || samJr mańeʾ ’me (mon.)’, mańīʾ ’me (kaks.)’ | T mêŋ ’me’, mî ’me (kaks.)’ | slk me, mē ’me’ | Km miʾ ’me (mon.)’, mište ’me (kaks.)’ | Kb me ’me’ | M mend́a, mende id.
Sanan vartalossa esiintyy paljon epäsäänn. vaihtelua, eikä sen vokaalin alkup. laatua ole voitu tarkasti määrittää. Vartalo esiintyy semmoisenaan vain joissakin ural kielissä, useimmissa sitä on laajennettu eri pron.-johtimilla (*-j, *-n, *-ŋ). — Eräissä kaksikon tuntevissa kielissä kaksikon ja monikon pron:t näyttävät olevan eri alkuperää; tästä yhteydestä olisi siten ilm. erotettava lp moai ’me (kaks.)’ ja vogE mäŋ, I L man, P mān ’me (mon.)’, mutta pohjimmiltaan yhteistä ainesta kaikissa 1. persoonan pron:eissa on vain alkukons. m- ja vokaalien sekä johdinten vaihtelua esiintyy kaikkien pron.-sarjojen sisällä. Vrt. minä.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Welin 1736 NKäsik 280 (sm ~ unk)
- Porthan 1771 OS 5 135 (+ lp)
- Gyarmathi 1799 Aff 283 (+ ka md tšer votj syrj vog ostj sam)
- Budenz 1869 NyK 7 4 (+ li)
- O. Donner 1879 Verwandtschaft 100 (+ ve va)
- FUV 1955 34
- SKES 1958 338 (+ ly)
- TESz 2 1970 915
- MSzFE 1971 447
- Häkkinen 1987 ES 166
- UEW 1988 294