Etymologiadata:imsm:mätä

*mätä

Vastineet:

• Suomi: mätä
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: mätä
• Pohjoisviro: mäda
• Eteläviro: mädä
• Liivi:

mksm. *mätä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

mätä (Agr; yl.) ’Fäulnis, faule Stelle; Eiter; faul, morsch’, johd. mädätä, mädäntyä
~ ink mätä | va mätä ’mätä’, mätǟ ’lahoa, mädätä’ | vi mäda ’mätä, laho’, mädada, mädaneda ’mädäntyä, lahota’.

Vrt. mäti.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 163a (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 137 (+ va)
• Setälä 1902–03 FUF 2 233 (sm ~ lpR mæcca ’laho, mätä’, N mieskâs id.)
• Toivonen 1928 FUF 19 75 (~ lpN R, tšer mekš ’kuiva, laho puu’)
• SKES 1958 360 (? ~ lpR)
• UEW 1988 700 (sm ei kuulu lp ja tšer sanojen yhteyteen)

[mätä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:mätä