Etymologiadata:imsm:märkä
*märkä
Vastineet:
mksm. *märkä < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
märkä (Agr; yl.) ’kostea, vetinen; (esim. paiseen) mätä / naß; Eiter’, märkiä, märjetä, märätä (: märkänee) (itämurt.) ’muodostaa märkää, mädäntyä’
~ ink märkä ’märkä’, märetä, märätä ’lahota, mädätä’ | ka märkä ’märkä, kostea; suojainen, leuto (sää); nuoskainen (lumi); mätä, visva’, märätä ’kastua; mädätä, lahota’ | ly märg(e̮) (a. ja s.) ’märkä’ | ve märg ’märkä, kostea’, märgata, -gätä ’mädätä, lahota’ | va märtšä ’märkä, kostea’ | vi märg ’id.; (E) räkä’, märguda ’kastua, kostua’ | li mǟrga ’mätä (esim. paiseen)’, märgə ’märkiä’, mǟrgandə ’märäntyä, mädätä’
~ ink märkä ’märkä’, märetä, märätä ’lahota, mädätä’ | ka märkä ’märkä, kostea; suojainen, leuto (sää); nuoskainen (lumi); mätä, visva’, märätä ’kastua; mädätä, lahota’ | ly märg(e̮) (a. ja s.) ’märkä’ | ve märg ’märkä, kostea’, märgata, -gätä ’mädätä, lahota’ | va märtšä ’märkä, kostea’ | vi märg ’id.; (E) räkä’, märguda ’kastua, kostua’ | li mǟrga ’mätä (esim. paiseen)’, märgə ’märkiä’, mǟrgandə ’märäntyä, mädätä’
= lpKo mĕä̆´rgĕ (Kld) ’mätä, laho’, mĕä̆rgăned ’lahota, mädätä’ (? < sm)
? < baltt, vrt. latv mērka ’läpimärkä esine; kosteus’, mērkt ’kastella, liottaa’, liett mẽrkti ’liottaa, tulla liotetuksi’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 162 (sm ~ vi)
- Porthan 1789 OS 4 145 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 137 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 94 (+ ve)
- Thomsen 1890 BFB 201 (+ ka li ? < baltt)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 22 (+ lpKo Kld)
- Kalima 1936 BL 140–41 (ims ? < baltt)
- SKES 1958 360 (+ ly; ? < baltt; lp ? < ims)