Etymologiadata:imsm:mäntä

*mäntä

Vastineet:

• Suomi: mäntä
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: mäntä
• Pohjoisviro: mänd
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *mäntä (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

mäntä (Jusl 1745; yl.) ’kirnun mäntä; hierin, härkin (EPohjanm) / Butterstößel, Quirl’
~ va mäntä id. | vi mänd (g. männa, murt. männu, männi) id. (sm > lpN mænˈda, mænˈde, In meändȧ ’kirnun mäntä’)

< baltt, vrt. liett meñtė ’lapaluu; lasta; puuronhämmennyslavanne; airon lapa’, latv mente ’sekoituslavanne; airo; pieni perunankaivulasta’ (li mändrəkš, -əks, -ikš ’hierin’ voinee olla erillinen laina, vrt. liett mentùris ’sekoittamisväline; hierin, kirnun mäntä’, latv mieturis ’hierin’).

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 137 (sm ~ va vi)
• MUSz 1873–81 389 (sm ? < baltt)
• Qvigstad 1881 Beiträge 95 (sm > lpN)
• Thomsen 1890 BFB 200–01 (sm va vi < baltt; li < liett)
• Kalima 1936 BL 139 (samoin)
• SKES 1958 359
• *Ruoppila Vir 1960 95–96

[mäntä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:mäntä