Etymologiadata:imsm:luulë-

*luulë-

Vastineet:

• Suomi: luulla
• Karjala: luulla
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: luulema
• Eteläviro: luulõq←
• Liivi:

mksm. *luulë- < kksm. *lulë- < vksm. *lulǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

luulla (Agr; yl.) ’glauben, meinen’, luulo ’olettamus, (harha)käsitys’ ~ (sm >) ka luulla, luulo id. | vi luuletada, (Wied myös) luulda, luuleda ’runoilla; keksiä; (Wied) epäillä, väijyä, urkkia’, luule (g. luule) ’runous’ (luul (g. luulu) ’(harha)luulo’ uud., vrt. sm luulo)

= lpN lollât (E Pi Lu Ko Kld T) ’olla mustasukkainen’, lpN lollo (Pi Lu Ko Kld) ’mustasukkaisuus’; ilm. tähän kuuluva vi sana (vanh. kirjak.) nuulda ’luulla, arvella’ on syntynyt dissimilaation tietä.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 220 (sm ~ lp)
• Ganander 1787 NFL 2 126a (+ vi)
• Wiklund 1894 LpChr 93
• Mägiste 1932 EKeel 11 87 (+ vi nuulda)
• E. Itkonen 1946 FUF 29 287
• SKES 1958 316
• Rätsep 1976 KjK 19 215 (vi luul)
• EKET 1982 82 (+ ka)
• EEW 1982–83 1398–99
• Häkkinen 1987 ES 157

[luulla Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:luulla