Etymologiadata:imsm:lunka
*lunka
Vastineet:
- Suomi: lunka
- Karjala:
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro:
- Eteläviro:
- Liivi:
mksm. *lunka (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
lunka (Satak ja ymp.) ’ehyenä levynä irtoava puun kuori / Rinde, die sich leicht, in ganzen Stücken ablösen läßt’, lunka-aika ’aika, jolloin puunkuori irtoaa lunkana’, lunki (Lönnr 1874; ei nykymurt.) ’koivun kaarna’, lunkaa (Eurén 1860) ’irrota helposti (kuori)’, lungata ’id.; irrottaa lunkana, kuoria’
= lpN logˈge-(muorrâ) ’vuosirenkaita myöten halkeava puu’, lpN logˈgot (Lu) ’kiskoa tuohta; irrottaa turvetta’, lpIn loggeđ (Ko Kld) id. | ? mdE luvod́ems, luŋgid́ums, M lungə̑d́əms ’lohjeta, irrota’ (ellei tämä ole sm longota sanan vastine; huom. myös mdE ĺeŋge, M ĺeŋgä ’niini’)
? < baltt, vrt. liett lùnkas ’niini’, mpr lunkan, latv lūks id. — Jos sm-lp(-?md) sanojen merkitys ’kiskoa tuohta t. niintä’ on sekundaarinen ja ’lohjeta, haljeta’ alkuperäinen, baltt etymologia ei tule kysymykseen; verbin longota (ks. tätä) yhteydessä mainitut vog ja ostj sanat voisivat siinä tapauksessa ehkä kuulua tähän.
Lähdekirjallisuus:
- Anderson 1893 Wandl 54 (sm ~ md ĺeŋge ~ liett)
- Falusy 1901 nk 15 (sm ~ lp)
- Paasonen 1909 MdChr 89 (sm ~ md ĺeŋge; < baltt)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:2 20, 140 (+ md luŋgid́ums)
- Kalima 1936 BL 135
- SKES 1958 309–10
- *Mägiste Vir 1962 244–48 (ei < baltt)
- *Koponen Vir 1988 92–95