Etymologiadata:imsm:luho

Sanatista

*luho

Vastineet:

mksm. *luho (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

luho (Salamnius 1690; paik. murt.) ’huono, rikkinäinen, kelvoton; heikko / schlecht, zerbrochen, unbrauchbar; schwach’, luhi, luha (EPohjanm) id. (ks. erikseen yhd. pataluha), luhistua (yl.)
~ ka luhohuono, kulunut, kelvottomaksi rikottu; raihnainen (ihminen)’ | ve (peŕt́)luham(tupa)rähjä’, luhišk(hampaan) tynkä
? = md lužadomsluhistua’. Deskr.-sävyinen sana, vrt. ink luhka: pataluhkarikkinäinen saviastia’, ka luhkiuuvuksiin (ajettu hevonen)’, vi (murt.) luhkudarikkoa’, luhkirikki’, viE (Wied) luhi (g. luhja) ’väsynyt, voimaton’.
Lähdekirjallisuus:
  • Thomsen 1890 BFB 195 (sm ~ vi; ? < baltt)
  • Paasonen 1909 MdChr 92 (+ md)
  • Mägiste 1928 Demin 138, 153 (+ ka ve)
  • SKES 1958 306
  • UEW 1988 694

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:luho/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:luhistua

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:luho