Etymologiadata:imsm:luho

*luho

Vastineet:

• Suomi: luho, luhistua
• Karjala: luho
• Vepsä: luham⇐
• Vatja:
• Pohjoisviro: luhtuma⇐
• Eteläviro: luhi
• Liivi:

mksm. *luho (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

luho (Salamnius 1690; paik. murt.) ’huono, rikkinäinen, kelvoton; heikko / schlecht, zerbrochen, unbrauchbar; schwach’, luhi, luha (EPohjanm) id. (ks. erikseen yhd. pataluha), luhistua (yl.)
~ ka luho ’huono, kulunut, kelvottomaksi rikottu; raihnainen (ihminen)’ | ve (peŕt́)luham ’(tupa)rähjä’, luhišk ’(hampaan) tynkä’

? = md lužadoms ’luhistua’. Deskr.-sävyinen sana, vrt. ink luhka: pataluhka ’rikkinäinen saviastia’, ka luhki ’uuvuksiin (ajettu hevonen)’, vi (murt.) luhkuda ’rikkoa’, luhki ’rikki’, viE (Wied) luhi (g. luhja) ’väsynyt, voimaton’.

Lähdekirjallisuus:

• Thomsen 1890 BFB 195 (sm ~ vi; ? < baltt)
• Paasonen 1909 MdChr 92 (+ md)
• Mägiste 1928 Demin 138, 153 (+ ka ve)
• SKES 1958 306
• UEW 1988 694

[luho Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:luhistua