Etymologiadata:imsm:liiva²

*liiva

Vastineet:

• Suomi: liiva
• Karjala: liiva
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *liiva (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

liiva² (Flor 1702; melko yl. vars. PSm) ’lima, kuola; levä; hienoksi kiehunut t. mädännyt (ruoka) / Schleim; Seetang; etw. zu Brei Gekochtes od. Verfaultes’, liivate (1896) ’hyytelöimisaine’
~ ka liiva ’(tav. seisovan veden, vesikasvien t. -kivien pinnalle muodostuva) lima, näljä’, liivautuo, liivavuo ’tulla limaiseksi, niljaantua, liejuuntua’ | ly līv ’vesi-, rantaheinä, venyvä kerros hapahkon maidon pinnalla, vihreä lima järviveden pinnalla’

< germ *slīwa; vrt. mn isl slý ’limainen vesikasvi’, nn sly, sli ’lima’, samasta lähteestä myös lpN šliiˈve (Lu) ’kuola, lima, visva’. Myös sanan liiva¹ kohdalla mainittu baltt originaali on mahdollinen; sanat lienevät ainakin sm:ssa osittain sekoittuneet. — Sm > lpIn lijvȧ ’lima (kalan pinnalla)’, ka ly > ven murt. líva, lýva ’lampi, kosteikko’.

Lähdekirjallisuus:

• Qvigstad 1881 Beiträge 110 (sm lp; < sk)
• Thomsen 1890 BFB 173 (sm ? vi; < baltt t. sk)
• Tunkelo 1902 FUF 1 184–85 (sm ~ ka va vi; < sk)
• Pogodin 1904 Severnorussk 40, 41 (sm ka > ven)
• Kalima 1915 OLR 157–58 (samoin)
• SKES 1958 294 (+ ly; < sk t. baltt)
• LpIn 2 1987 45–46 (lpIn < sm)

[liiva Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:liiva