Etymologiadata:imsm:liikku-
*liikku-
Vastineet:
- Suomi: liikkua
- Karjala: liikkuo
- Vepsä: likuda
- Vatja: liikkua
- Pohjoisviro: liikuma
- Eteläviro: liikma
- Liivi: likkõ
mksm. *liikku- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
liikkua (Agr; yl.) ’sich bewegen’, johd. liikahtaa, liikehtiä, liikuttaa, liikuttua, liikutus (Gan 1787 mielen liikutus ’affekti’); liike, liikenne, liikunta jne.
~ ink līkkua ’liikkua’, līkahtā ’liikahtaa’, līkuttā ’liikuttaa; siirtää toiseen paikkaan’ | ka liikkuo ’liikkua, kulkea, muuttaa paikkaa, siirtyä; nyrjähtää; nousta (leipä)’, liikahtoa ’liikahtaa; nyrjähtää; nousta (leipä)’, liikuttoa ’liikuttaa, siirtää paikaltaan; tuudittaa; hämmentää, sekoittaa, pöyhiä; koskettaa, loukata, satuttaa’, liikeh ’liike, liikkuminen, liikehtiminen’ | ly ĺīkkuda ’liikkua; nyrjähtää, mennä sijoiltaan; tulla hulluksi’, ĺīkuttada ’liikuttaa; keinuttaa, tuudittaa; sekoittaa’ | ve likkuda ’nousta (leipä)’, likutada ’liikuttaa; tuudittaa; kohottaa (leipiä)’ | va līkkua ’liikkua’, līkute̮lla ’liikutella’ | vi liikuda ’liikkua, kulkea’, liigutada ’liikuttaa’, liigatada ’liikahtaa, hievahtaa’ | li likkə ’liikkua; liikuttaa’ (ims > lpN likˈkât (Lu In Ko Kld) ’liikkua; nousta; työskennellä’)
~ ink līkkua ’liikkua’, līkahtā ’liikahtaa’, līkuttā ’liikuttaa; siirtää toiseen paikkaan’ | ka liikkuo ’liikkua, kulkea, muuttaa paikkaa, siirtyä; nyrjähtää; nousta (leipä)’, liikahtoa ’liikahtaa; nyrjähtää; nousta (leipä)’, liikuttoa ’liikuttaa, siirtää paikaltaan; tuudittaa; hämmentää, sekoittaa, pöyhiä; koskettaa, loukata, satuttaa’, liikeh ’liike, liikkuminen, liikehtiminen’ | ly ĺīkkuda ’liikkua; nyrjähtää, mennä sijoiltaan; tulla hulluksi’, ĺīkuttada ’liikuttaa; keinuttaa, tuudittaa; sekoittaa’ | ve likkuda ’nousta (leipä)’, likutada ’liikuttaa; tuudittaa; kohottaa (leipiä)’ | va līkkua ’liikkua’, līkute̮lla ’liikutella’ | vi liikuda ’liikkua, kulkea’, liigutada ’liikuttaa’, liigatada ’liikahtaa, hievahtaa’ | li likkə ’liikkua; liikuttaa’ (ims > lpN likˈkât (Lu In Ko Kld) ’liikkua; nousta; työskennellä’)
? = vogE luk-, I L lǟk-, P lak˳- ’liikkua, kulkea’, E läk˳ət-, P lak˳- ’hypätä’ | ostjI ᴧö̆k-, E tŏk- ’hypätä, syöksähtää’ || ? samJr laχa- ’huojua’ | slk laγa- ’liikkua’. Jos ims sana on vanha, on 1. tavun pitkä ii-vokaali selitettävä liekkua, kiikkua tms. deskr. sanojen vaikutukseksi.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 210 (sm ~ lp)
- Ganander 1787 NFL 2 78a (+ vi)
- Boller 1856 SbAW 22 105 (+ slk)
- Budenz 1879 BB 4 237 (lp < sm)
- VW 3 1888 193 (+ li)
- Setälä 1890–91 ÄH 108 (+ ve)
- Setälä 1915 SUSA 30:5 67 (+ vog)
- Wichmann 1914–22 FUF 15 18 (+ ka)
- FUV 1955 32
- SKES 1958 292 (+ ly va)
- Häkkinen 1987 ES 148–49
- UEW 1988 249 (+ ostj)
Etymologiadata:imsm:liikku-/th