Etymologiadata:imsm:leinä
*leinä
Vastineet:
mksm. *leinä < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
leina (Flor 1702) snl. »leinaks lehti, hallaks hanki, hyväks vuodeks varpu» (käen ilmestymisestä) ’heikko viljan kasvu; heikko, kurja (Gan 1787) / schlechter Getreidewuchs; schwach, elend’, johd. leinata (KaakkHäme) ’varjostaa, heikentää kasvua’
~ ink leina ’suru, mielipaha’, leinata ’valittaa, surra (kuollutta)’ (ositt. ehkä < vi) | ka leinä ’mielipaha, suru; surullinen, kurja, raukka’, leino ’onneton, kurja’ (tästä sm kirjak. leino id.) | va leinä ’mielipaha’, (Kukk) leinetä ’surra’ | vi lein (g. -a, -ä, -o, -u) ’suru (kuoleman johdosta)’, leinata ’surra (kuollutta), kaivata, itkeä’, (set) lainaline ’surullinen’
~ ink leina ’suru, mielipaha’, leinata ’valittaa, surra (kuollutta)’ (ositt. ehkä < vi) | ka leinä ’mielipaha, suru; surullinen, kurja, raukka’, leino ’onneton, kurja’ (tästä sm kirjak. leino id.) | va leinä ’mielipaha’, (Kukk) leinetä ’surra’ | vi lein (g. -a, -ä, -o, -u) ’suru (kuoleman johdosta)’, leinata ’surra (kuollutta), kaivata, itkeä’, (set) lainaline ’surullinen’
? < baltt, vrt. liett klíenas, kleins ’ohut, laiha’, latv kliens ’laiha, kitukasvuinen, kuihtunut’. — Sanalle esitetyt etäsukukielten vastineet (syrj le̮ń ’rauhallinen, tyyni’, ostjE vogP liń ’veltto’ jne.) ovat erillistä, ositt. deskr. alkuperää.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 56 (sm ~ vi)
- L. H[akulinen] 1932 Sanastaja 9 8 (+ ka)
- SKES 1958 285 (+ va; ? syrj ? vog ? ostj)
- *Nirvi 1964 Suomi 111:1 138–54 (+ ink; < baltt)
- UEW 1988 246 (? syrj (> vog) ? vog ? ostj)