Etymologiadata:imsm:laskë-
*laskë-
Vastineet:
- Suomi: laskea
- Karjala: laskie
- Vepsä: laskta
- Vatja: laskõa
- Pohjoisviro: laskma
- Eteläviro: laskma
- Liivi: laskõ
mksm. *laskë- < kksm. *laskë- < vksm. *laśkǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
laskea (Agr; yl.) ’päästää irti; alentaa; kulkea alaspäin, virrata; tehdä laskutoimituksia / (ent-, los)lassen, gewähren; senken; sinken; münden; zählen, (be)rechnen’, johd. mm. lasku (sananlasku (Agr), päivänlasku jne.), laskin ’verkon t. nuotan laskuavanto’, lasketella (sanoja, lauluja, mäkeä), laskettaa ’riisua valjaista (LönnrLis 1886; < ka)’, laskeutua, laskos, laskimo (Lönnr 1837, rinn. laskio, laskusuoni id.), ks. erikseen laskiainen
~ ink laskia ’laskea’, lasku ’(päivän)lasku’, lasettā ’laskea alemmaksi’, lasetella ’soida’ | ka laskie ’laskea’, lasku ’lasku’, laskin ’nuotan laskuavanto’, laskettoa ’riisua valjaista; valuttaa; lausua’, laskeutuo, laskevuo ’laskeutua’ | ly laskeda ’laskea; sallia’, lask ’päivänlasku’, laskettada ’riisua valjaista; valuttaa’ | ve laskta ’päästää (irti, alas); sallia; lyödä’, laskäń (g. laskmen) ’apaja’, lasketada ’laskea alas; riisua valjaista’ | va laskea(g) ’päästää, sallia; tehdä (sukkaa, nuoraa)’, lasku ’päivänlasku’, laskeuta ’laskeutua’ | vi lasta ’päästää, sallia; ampua’, lask (g. lasu) ’päästö; laukaus’, laskuda ’laskeutua’, murt. lasi (Wied lasme) ’laskuavanto’ | li laskə ’päästää, luovuttaa; sallia; ampua’.
~ ink laskia ’laskea’, lasku ’(päivän)lasku’, lasettā ’laskea alemmaksi’, lasetella ’soida’ | ka laskie ’laskea’, lasku ’lasku’, laskin ’nuotan laskuavanto’, laskettoa ’riisua valjaista; valuttaa; lausua’, laskeutuo, laskevuo ’laskeutua’ | ly laskeda ’laskea; sallia’, lask ’päivänlasku’, laskettada ’riisua valjaista; valuttaa’ | ve laskta ’päästää (irti, alas); sallia; lyödä’, laskäń (g. laskmen) ’apaja’, lasketada ’laskea alas; riisua valjaista’ | va laskea(g) ’päästää, sallia; tehdä (sukkaa, nuoraa)’, lasku ’päivänlasku’, laskeuta ’laskeutua’ | vi lasta ’päästää, sallia; ampua’, lask (g. lasu) ’päästö; laukaus’, laskuda ’laskeutua’, murt. lasi (Wied lasme) ’laskuavanto’ | li laskə ’päästää, luovuttaa; sallia; ampua’.
Sanalle esitetyt etäsukukielten vastineet ovat joko äänt. tai semantt. perustein epävarmoja: lp luoiˈtet ’laskea’ (voi kuulua tähän, jos palautuu vksm asuun *laśta- (*laśk- + -ta-)) | mdM laśkəms, laśkəńd́əms ’juosta’ | votj leźi̮ni̮ | syrj led́źni̮, P ved́źni̮ ’laskea, päästää, sallia’ | vogI lōśət-, L pāl-lōsāt-, P χot-lōsit- ’murtua, haljeta’ | ostjI ḷăskə̑m- ’purkaa (hurstia)’, E lasγəl-, P ḷŏsχəj- ’irrottaa, päästää’.
Lähdekirjallisuus:
- Moller 1756 Beskr 152 (sm ~ vi)
- Sjögren 1849 MélR 1 218 (+ li)
- Boller 1853 SbAW 10 293 (+ ka)
- Ahlqvist 1856 WotGr 134 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 92 (+ ve)
- Qvigstad 1881 Beiträge 91 (+ lp)
- Setälä 1896 SUSA 14:3 25 (+ md)
- Paasonen & Donner 1926 OstjW 105 (+ ostj)
- Toivonen 1929 FUF 20 50–51 (+ vog)
- Turunen 1946 SUST 89 65 (+ ly)
- FUV 1955 94 (sm lp (? votj syrj vog) ostj)
- SKES 1958 278
- DEWOS 1975 854–55 (sm ? ~ ostj)
- Häkkinen 1987 ES 144
- UEW 1988 233–34