Etymologiadata:imsm:läikkü-
*läikkü-
Vastineet:
- Suomi: läikkyä
- Karjala: läikkyö
- Vepsä: läikta
- Vatja: läütšüttää⇐
- Pohjoisviro: läikima
- Eteläviro: läüḱmä
- Liivi:
mksm. *läikkü- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
läikkyä (Agr; yl.) ’loiskua yli laidan, lainehtia; välkehtiä, välkkyä, kiiltää / überschwappen, wogen; glitzern, funkeln, glänzen’, läikyttää ’läiskyttää (vettä); välkyttää, leiskua (salama, revontulet)’, läikkä ’laikku, pälvi; laine, loiske; tahra, täplä’, murt. myös läykkyä (1787), läykyttää, läykky id.
~ ink läikküä ’läikkyä, kimaltaa’, läikkǟ ’kiiltää’, läiküttǟ, läikkiä ’läikyttää’, läükküä, läükkǟ ’läikkyä’ | ka läikkyö, läikkeä ’läikkyä; välkkyä’, läikytteä, läikytellä, läikky ’läikkä, roiske’ | ly läikküdä ’läikkyä; liekehtiä’ | ve ĺäikta, ĺäikitas, šĺäikuda ’läikehtiä, läikkyä’, ĺäik ’aalto’ | va läütšüttǟ ’läikyttää’ | vi läikida, (Wied myös) läikuda, läükädä ’kiiltää, läikkyä, kimaltaa’, läigatada ’välkähtää; läikkyä’, läigitada ’läikyttää’.
~ ink läikküä ’läikkyä, kimaltaa’, läikkǟ ’kiiltää’, läiküttǟ, läikkiä ’läikyttää’, läükküä, läükkǟ ’läikkyä’ | ka läikkyö, läikkeä ’läikkyä; välkkyä’, läikytteä, läikytellä, läikky ’läikkä, roiske’ | ly läikküdä ’läikkyä; liekehtiä’ | ve ĺäikta, ĺäikitas, šĺäikuda ’läikehtiä, läikkyä’, ĺäik ’aalto’ | va läütšüttǟ ’läikyttää’ | vi läikida, (Wied myös) läikuda, läükädä ’kiiltää, läikkyä, kimaltaa’, läigatada ’välkähtää; läikkyä’, läigitada ’läikyttää’.
Onomat.-deskr. sanoja, vrt. läiskyä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 51 (sm ~ vi)
- Wiklund 1896 SUST 10 182 (+ lp læikkot ’kaataa’)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 18, 114 (ei lp)
- Äimä 1919 SUST 45 92 (+ ka; vrt. lpN liškot ’läikkyä veneeseen’)
- SKES 1958 319 (+ ly ve va)
Etymologiadata:imsm:läikkü-/th