Etymologiadata:imsm:käppä
*käppä
Vastineet:
mksm. *käppä < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
käppä, käppi (Lönnr 1874; E- ja KaakkHäme, paik. Savo KPohjanm Kain) ’käpälä, jalka (et. lampaan) / Pfote, Fuß (bes. des Schafs)’, kääp(p)ä ’(paik. lounmurt. Satak PUus) id.; (Jusl 1745) sieppaava käsi’, käpäs (: käppään; Eurén 1860; luult. < kansanr.) ’kepeä, nopsa, kärkäs’, käppönen ’lasten vantus’, käpätä, kääpätä (laajalti murt.) ’koskettaa, lyödä kevyesti, sipaista; antaa kättä (k. kättä); siepata, kähveltää; kävellä hitaasti, varovasti t. ketterästi (KPPohjanm Peräp Länsip; Martti n. 1580 »kääppä eli kijppiä mies pwhun»)’
~ ka käppä, -y ’linnun jalka’, käppi ’vesilinnun räpyläjalka; kädetön t. käsipuoli ihminen’, käpäs ’ahne, kärkäs; varasteleva’, käpästeä ’näpistellä, varastella’, käpätä ’lyödä kevyesti, läpätä; liikkua epävarmasti t. hapuillen’ | ly käpät (mon. käptäd) ’(jäniksen, kissan) käpälä’ | vi käpp (g. käpa) ’käpälä, tassu; (murt.) ruumenhanko’ (> nr murt. Vi käpp ’tassu’), käpis, käpine, käpukas ’kinnas’, käpata ’siepata; näpistää, varastaa’ | li käpā ’(koiran, kissan) käpälä’ (> latv k̦epa ’karhun käpälä’)
~ ka käppä, -y ’linnun jalka’, käppi ’vesilinnun räpyläjalka; kädetön t. käsipuoli ihminen’, käpäs ’ahne, kärkäs; varasteleva’, käpästeä ’näpistellä, varastella’, käpätä ’lyödä kevyesti, läpätä; liikkua epävarmasti t. hapuillen’ | ly käpät (mon. käptäd) ’(jäniksen, kissan) käpälä’ | vi käpp (g. käpa) ’käpälä, tassu; (murt.) ruumenhanko’ (> nr murt. Vi käpp ’tassu’), käpis, käpine, käpukas ’kinnas’, käpata ’siepata; näpistää, varastaa’ | li käpā ’(koiran, kissan) käpälä’ (> latv k̦epa ’karhun käpälä’)
= mdE kepe, M käpä ’paljasjalkainen; paljain jaloin’. — Vrt. käpälä, käpsä, käpy.
Lähdekirjallisuus:
- Thomsen 1890 BFB 259 (sm vi li; latv < li)
- Paasonen 1909 MdChr 76 (+ md)
- Mägiste 1936 NyK 50 261–63 (? + md keped́ems ’nostaa, kohottaa; (taivaankappaleista) nousta’)
- SKES 1958 260 (+ ka ly ? md)
- EEW 1982–83 1134–35
- UEW 1988 651–62 (sm vi md)