Etymologiadata:imsm:kuulë-
*kuulë-
Vastineet:
- Suomi: kuulla
- Karjala: kuulla
- Vepsä: kulda
- Vatja: kuulla
- Pohjoisviro: kuulma
- Eteläviro: kuuldma
- Liivi: kūlõ
mksm. *kuulë- < kksm. *kuwlë- < vksm. *kuwlǝ̑- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kuulla (Agr; yl.) ’hören’, johd. mm. kuulo, kuulu(isa), kuuliainen, kuuliaisuus, kuulua, kuuluttaa, kuulutus (useimmat Agr), kuulustaa, kuulustella (’kuunnella’ LPetri 1656; nykymerk. asiak. 1733)
~ ink kūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’ | ka kuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk t. jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’ | ly kūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’ | ve kulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’ | va kūlla, kūlua | vi kuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’ | li kūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’
~ ink kūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’ | ka kuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk t. jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’ | ly kūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’ | ve kulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’ | va kūlla, kūlua | vi kuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’ | li kūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’
= lp gullât ’kuulla, tuntea, ymmärtää; kuulua jklle’, gullo ’kuulo; tunto’, gulˈlut ’kuulua; koskea jkta; tuntua’ | mdE kuĺems, M kuĺəms ’kuulla’, ? E kuĺa, M kuĺä ’maine, huhu; viesti’ | tšer kolam ’kuulla’ | votj ki̮li̮ni̮ | syrj ki̮lni̮, ki̮vni̮ | vogE kāl-, I L kōl-, P χūl- id. | ostjI kɔl-, koᴧ-, E χut-, P χǫᴧ-, χol-, χut- ’kuulla; tuntea; tajuta’ | ? unk hall ’kuulla’. Myös epätodennäk. rinnastuksia sam taholle. Ks. myös kuullella ja kuunnella.
Lähdekirjallisuus:
- Sajnovics 1770 DemH 75 (sm ~ unk)
- Ganander 1786 NFL 1 521 (+ vi)
- Porthan 1786 OS 4 139 (+ lp)
- Gyarmathi 1799 Aff 263 (+ vog)
- Sjögren 1828 GS 1 307 (+ syrj)
- Sjögren 1832 GS 1 562 (+ va)
- Castrén 1845 EGTsch 64 (+ tšer)
- Castrén 1849 Ostj 82 (+ ostj)
- Lindström Suomi 1852 45, 49 (+ md votj)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 91 (+ ve)
- Budenz 1867 NyK 6 396 (+ li)
- Setälä 1890–91 ÄH 233, 261 (+ ka)
- FUV 1955 93
- SKES 1958 250 (+ ly ? unk)
- TESz 2 1970 35 (unk:ssa todennäk. yhtyneenä kaksi verbiä: *hal ja *hadl)
- MSzFE 1971 253–54
- Häkkinen 1987 ES 130
- UEW 1988 197–98