Etymologiadata:imsm:kumisë-
*kumisë-
Vastineet:
- Suomi: kumista
- Karjala: kumissa
- Vepsä:
- Vatja: kumisa
- Pohjoisviro: kumisema
- Eteläviro: kumisõma
- Liivi:
mksm. *kumisë- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kumata (: kumajaa; Hemm 1605; EPohjanm, paik. sav- ja kaakkmurt.) ’dröhnen’, kumahtaa (laajalti murt.), kumista (Agr; yl.), kumina, kumea (laajalti länsi- ja itämurt.)
~ ka kumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’ | ly gumaita ’kumata’ | va kumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’ | vi kumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’
~ ka kumata (prs. kumajoa, kumajav) ’kumista’, kumahtoa, kumissa ’kumista’, kumina, kumineh; kumie ’kumea, synkkä’ | ly gumaita ’kumata’ | va kumu ’jymy, kumu’, kume̮a ’soinnukas, kumea’ | vi kumin ’kumina, kumu, jyminä’, kumiseda ’kumista, jymistä, humista, suhista’
= lpN gobmât, gomâidit ’kumista (lähellä)’, gobmâ ’läheltä kuuluva kumea ääni’; sm > lpLu kumāitit ’humista (tuuli)’, N gubmât, gumâidit ’kumista (kaukana)’, gubmâ ’kaukaa kuuluva kumea ääni’, In kumiidiđ ’kumista (tynnyri, kello)’, kuumman ’kumina’ | ? syrj gi̮m ’ukkonen; (P myös) koputus, kolina’, gi̮malni̮ ’ukkostaa’, gi̮me̮dni̮ ’koputtaa, lyödä, kolkuttaa, tömistää (jaloilla)’.
Onomat. sanoja.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 495 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 130 (+ va)
- VW 1 1874 90 (+ syrj)
- Qvigstad 1881 Beiträge 74 (+ lp)
- SKES 1958 236 (+ ly; lp ? < sm; ? syrj)
- Lytkin & Guljajev 1970 KESK 84 (syrj onomat. sanue, jolle ei esitetä vastineita muualta)
- EEW 1982–83 1038 (~ kuma)
Etymologiadata:imsm:kumisë-/th