Etymologiadata:imsm:kulu-
*kulu-
Vastineet:
- Suomi: kulua
- Karjala: kuluo
- Vepsä: kuluda
- Vatja: kulua
- Pohjoisviro: kuluma
- Eteläviro: kuluma
- Liivi: ku’llõ
mksm. *kulu- < kksm. *kulu- < vksm. *kulǝ̑-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kulua (Agr; yl.) ’sich abnutzen, verbraucht werden; vergehen’, kulu, kulunki (1797), kuluttaa
~ ink kullūa, kulu ’rahanmeno’, kuluttā | ka kuluo, kulu, kuluttoa | ly kuluda, kulu | ve kuluda, kulu ’kulunut, kulu, raukka, poloinen’ | va kulua, kulu, kuluttā | vi kuluda, kulu, kulutada | li kuʾllə ’kulua’, kuʾl (mon. kulūd) ’kulunki, kustannus’, kuʾltə ’kuluttaa’
~ ink kullūa, kulu ’rahanmeno’, kuluttā | ka kuluo, kulu, kuluttoa | ly kuluda, kulu | ve kuluda, kulu ’kulunut, kulu, raukka, poloinen’ | va kulua, kulu, kuluttā | vi kuluda, kulu, kulutada | li kuʾllə ’kulua’, kuʾl (mon. kulūd) ’kulunki, kustannus’, kuʾltə ’kuluttaa’
= lpN gollât (Lu In Ko) ’kulua (aika, rahat, ruokatavarat, vaatteet)’ (lapissa todennäk. on alkup. *e-vartalo säilynyt), N gollo (Lu In Ko) ’(ajan, rahan) kulu, kulunki’, N golâtit (Lu In Ko) ’kuluttaa’ | vogE kol-, I χ˳ol-, L kol-, P χol- ’loppua, lakata, riutua’, I χ˳olt-, L k˳olt-, P χolt- ’kuluttaa, hävittää’ | ostjI kŏla-, kŏᴧ-, E χŏta-, χŏt- ’loppua, kulua loppuun (esim. leipä, vaate), vähetä (kuu), lyhetä (päivä, yö)’, P χŏᴧa-, χŏl- ’kulua loppuun’ | ? unk hull ’pudota, varista’, hullat ’pudottaa, vuodattaa (verta, kyyneleitä)’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 493a (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 130 (+ va)
- Hunfalvy 1864 Reg 290 (+ vog)
- Budenz 1867 NyK 6 390 (+ li lp)
- MUSz 1873–81 3 (+ ostj)
- VW 1 1874 62 (+ unk)
- Wichmann 1911–12 FUF 11 215–16 (+ syrj gi̮lavni̮ ’pudota, hajaantua’)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 321 (lp < sm)
- FUV 1955 92 (syrj, ei unk)
- SKES 1958 235–36 (lp ? < sm; ? unk, ei syrj)
- TESz 2 1970 164
- MSzFE 1971 309
- Häkkinen 1987 ES 124
- UEW 1988 199–200 (? lp ? unk)