Etymologiadata:imsm:kulli
*kulli
Vastineet:
- Suomi: kulli
- Karjala: kulli
- Vepsä: kulling⇐
- Vatja: kulli
- Pohjoisviro: kull
- Eteläviro: kulĺ
- Liivi: kuļ
mksm. *kulli (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kulli2 (LönnrLis 1886; itämurt.) ’kuovi / Brachvogel’
~ ka kulli, kullittša (Valdai) id., kul(l)ikka ’? kuovi; peltopyy; lehtokurppa’ | ly kuĺik (mon. kuĺikad), kulik(ke̮) ’suokurppa; kuovi’ | ve kuĺĺiŋg (g. -on) ’kuovi’ | vi kull (g. -i) ’haukka’ | li kuĺ ’id.; kotka’.
~ ka kulli, kullittša (Valdai) id., kul(l)ikka ’? kuovi; peltopyy; lehtokurppa’ | ly kuĺik (mon. kuĺikad), kulik(ke̮) ’suokurppa; kuovi’ | ve kuĺĺiŋg (g. -on) ’kuovi’ | vi kull (g. -i) ’haukka’ | li kuĺ ’id.; kotka’.
Ilm. samaa alkuperää kuin kulli1. Merkitysparalleeleja on lukuisia, esim. syrj kaj ’pieni lintu; penis’, votj papa ’lintu; penis’. Sana on onomat. lähtöä; esim. sm:ssa linnun ilmoitetaan ääntävän kul kul, kullii kullii, kulliŋ kulliŋ tms. Myös ieur taholla on samantapaisia, onomat. linnunnimiä kuten ven kulík ’kurppa’ (onko ka kulikka, ly kuĺik tästä lainattu?), latv kulainis ’kuovi’, liett kúolinga ’eräs vesilintu’.
Lähdekirjallisuus:
- Aminoff 1869 WirSS 29 (sm ~ vi)
- Kujola 1944 LyS 168 (ly ~ ven)
- SKES 1958 234 (+ li)
- Mäger 1959 ESA 5 108–09 (kulli1 ja kulli2kuuluvat yhteen, jälkimmäisen merk. alkuperäinen)
- Rédei 1963 NyK 65 164 (merkityksenkehitys ’penis’ ← ’lintu’; paralleelitapauksia)
- Mäger 1967 ELinnunim 40–41 (monia kulli1:n ja kulli2:n sukulaisuutta todistavia merkitysparalleeleja; ims ? ~ ieur)
- EEW 1982–83 1033