Etymologiadata:imsm:kulku-

*kulku-

Vastineet:

• Suomi: kulkunen
• Karjala: kulkuine
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kuljus
• Eteläviro: kulĺus
• Liivi:

mksm. *kulku- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kulkunen (Agr »Kijtteket hende kymiseuille Culkuisilla»), kulku, kulkusin, kulunen, kulusin, kulu ’tiuku / Schelle, Glöckchen’
~ ka kuluine | vi kuljus, murt. kullus, kulus(k), kulin id.

Mahd. deskr.-onomat. sanasikermä, samaan tapaan kuin esim. lpN golˈkâ (R E Lu In Ko) ’kello, tiuku’, ehkä myös ostjI kĕγəḷ, kö̆γəḷ, E kowəl, P kŏwəḷ ’kulkunen’. Vähemmän todennäköinen on selitys, että sm kulku ja lp golˈkâ olisivat lainoja sk taholta, vrt. mr mn klokka, klukka ’kello, tiuku’.

Lähdekirjallisuus:

• VW 1 1874 57 (sm ~ lp)
• Qvigstad 1881 Beiträge 123 (lp golˈkâ < sk)
• Wiklund 1904 JuhlakNoreen 155 (sm kulku < sk)
• Setälä 1912–13 FUF 13 388 (sm ? < sk)
• Toivonen Vir 1917 86–87 (sm ~ ? ostj)
• Kettunen 1955 AASF B 90:1 145 (+ vi kulin)
• SKES 1958 233–34 (+ ka; ims sanat lp ja ostj sanoista erillisiä)

[kulkunen Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kulkunen