Etymologiadata:imsm:ku⇒
*ku⇒
Vastineet:
mksm. *ku⇒ < kksm. *ku- < vksm. *ku- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
ku- interr. ja rel. pronominivartalo / Pronominalstamm: kuka (Agr; yl.) ’wer’, kuhun, kussa, kusta, kunne, kunnes, kulloin (harv.) ’milloin’, kun, kuin, kuten, kutta (vanh.) ’kuin; jotta; kunpa’, kukin, kuitenkin, kumpi, kumminkin, kumpainen jne.
~ ink ku-: kuhu, kus, kust, kunne; ku(i) ’kun; kuin, kuinka’, kuin ’kuinka, miten, kuten’, kunis ’niin kauan kuin’, kumpa ’kumpi; joka, mikä’ jne. | ka ku, mon. kut ’kuka, mikä; joka, jokin’, ess. kuna, partit. kuta, paikallissij. kus(sa), kus(ta), kuh(u); kunne; kuin, kun; kuni ’kunnes; niin kauan kun, ennen kuin’, kuka, kuki ’kukin’, kuitenki, kumpi, kumpaine | ly ku, kun ’kun, kuin, niin kuin, koska’, kui ’kuin, kun, kuinka, koska’, kuhu, kuhe ’mihin, johon’, kunna, kunne ’mihin, minne’, kuńi ’kunnes, kun, niin kauan kuin’, kus ’missä, mistä’, kuga, -l ’missä, mistä’ | ve ku ’kun’, kuna ’kunne, minne’, kuńi ’kunnes, niin kauan kuin’, kus ’missä’, kut ’kuinka, kuin, kun’ | va ku-: kuhē̮ ’mihin’, kussa, kus ’mistä’, kumpa ’joka (rel.)’ | vi ku-: kuhu ’mihin’, kus ’missä; jossa; mihin’, kust ’mistä; josta’, kuda, -s, kuida, -s, kut ’kuinka, kuten, niin kuin’, kui ’kuin, niin kuin; kun, koska; sitten kun, miten’, kuna ’koska, milloin; kun, kun taas; samalla kun’, kumb ’kumpi’ | li ku ’jos; kun; että; kuin’, kui, kuʾi ’kuinka; kuten; mitenkään’, kunā ’milloin’, kus ’missä; mihin’, kust ’mistä’ jne.
~ ink ku-: kuhu, kus, kust, kunne; ku(i) ’kun; kuin, kuinka’, kuin ’kuinka, miten, kuten’, kunis ’niin kauan kuin’, kumpa ’kumpi; joka, mikä’ jne. | ka ku, mon. kut ’kuka, mikä; joka, jokin’, ess. kuna, partit. kuta, paikallissij. kus(sa), kus(ta), kuh(u); kunne; kuin, kun; kuni ’kunnes; niin kauan kun, ennen kuin’, kuka, kuki ’kukin’, kuitenki, kumpi, kumpaine | ly ku, kun ’kun, kuin, niin kuin, koska’, kui ’kuin, kun, kuinka, koska’, kuhu, kuhe ’mihin, johon’, kunna, kunne ’mihin, minne’, kuńi ’kunnes, kun, niin kauan kuin’, kus ’missä, mistä’, kuga, -l ’missä, mistä’ | ve ku ’kun’, kuna ’kunne, minne’, kuńi ’kunnes, niin kauan kuin’, kus ’missä’, kut ’kuinka, kuin, kun’ | va ku-: kuhē̮ ’mihin’, kussa, kus ’mistä’, kumpa ’joka (rel.)’ | vi ku-: kuhu ’mihin’, kus ’missä; jossa; mihin’, kust ’mistä; josta’, kuda, -s, kuida, -s, kut ’kuinka, kuten, niin kuin’, kui ’kuin, niin kuin; kun, koska; sitten kun, miten’, kuna ’koska, milloin; kun, kun taas; samalla kun’, kumb ’kumpi’ | li ku ’jos; kun; että; kuin’, kui, kuʾi ’kuinka; kuten; mitenkään’, kunā ’milloin’, kus ’missä; mihin’, kust ’mistä’ jne.
= lpV kū (g. kon) ’kuka, joka’, Kld mon. nom. kogg, akk. kojd, N go-, In ko-: N gosâ, In kuuz ’minne’, N gost, In kost ’missä, mistä’; E guh, Pi ku, ko, Lu kå, N go, In ko, ku ’kun; kuin; jos’, E guktie, N govt ’kuinka’ jne. | md ko-, ku-:, E kozo, kozoj, kozoń ’mihin; johon’, E kosto, M kosta ’mistä; josta’, E koda, M koda, kə̑da ’kuinka; kuten; jos; kun, kuin’ jne. | tšerL kə̑-: kə̑š, kə̑škə̑, I ku-: kuš, kuškə̑ ’mihin’, L kə̑tse, I kuźe ’kuinka’, L kə̑δə̑, U kuδə̑ ’kuka; mikä, joku’ jne. | votj ku-: ku ’kun, milloin’, kud, kudiz ’mikä; muutamat’, kukɛ ’kerran, joskus; kun, milloin’, ke̮: ke̮ńa ’paljonko’, ke̮tšɛ ’millainen; miten’, ki̮-: ki̮ti̮n ’missä’, ki̮tiś ’mistä’, ki̮tsi̮, ki̮tśi ’mihin’, ki̮źi̮ ’kuinka’ jne. | syrj ko-, ke̮-, ki̮-, ku-: kod, kodi, koda, ke̮d, ke̮da, kut, kudik ’kuinka, mikä’, ke̮n, ke̮ni ’missä’, ki̮te̮n id., ki̮ś, ki̮ti̮ś ’mistä’, ki̮d́ź, kud́ź, ki̮d́źi, kid́źi̮, kud́źi̮ ’miten, kuinka’, kutše̮m, ki̮tše̮m ’mikä, millainen’ jne. | vogE kan, I χon, χan, L kon, P χɔ̄ŋka ’kuka’, E kōn, I χūn, L kūn, P χuń ’milloin’, E kāt, I χōt, L kōt, P χɔ̄t ’missä; jossakin’ | ostjI koji̮, E χŏjə, P χŏj ’kuka’, E χun, P χon ’milloin’, I kot, E χătan, P χŏta, χăta ’missä’, I koĺ ’mistä’, E χăta, P χŏl ’minne’ jne. | unk ho-: hol ’missä’, honnan, honnét ’mistä’, hova, hová ’minne’, hogy ’kuinka, miten’ jne. || samJr χūna ’missä’, χūjumʾ ’kumpi’, χint́śerʾ ’kuinka’ | Jn kūʾ ’minne’, kokohone ’missä’, kuro, kudo ’mistä’, kune, kunne ’milloin’, kūnoʾ ’miten’ | T kua, kunie ’mikä’, kuniʾāŋ ’mihin’, kuninu ’missä’, kunida ’mistä’ | slk kud, kut, kutte ’kuka’, ku ’minne’, kun ’missä; mistä’, kutar, kundar ’kuinka’, kūjem ’jonnekin’ | Km kāmə̑n ’milloin’, kadeʾ, kə̑daʾ ’miten’, kojət ’millainen’ | Kb kumine ’montako’, kudegan ’missä’ | M kui ’mistä’, kuna ’missä’. Vrt. ko-, jonka vastineita voi sisältyä edellä lueteltuihin etäsukukielten sanoihin, ja konsa.
Ural pron.-vartalolle on esitetty vastineita useista kielikunnista, esim. ieur *qᵘ̯u: m-int kū, kuha, kutra, av kū, kudā, kuϑra, alb ku, liett kur ’missä’ jne. Samantapaisia sanoja on mm. jukagiirissä: xadi ’mikä’, xon ’missä, minne, jonne’ ja turk kielissä: uig kali ’jos, kun’, osm kani ’missä’.
Lähdekirjallisuus:
- Wexionius 1650 Epitome 3:10 (sm ~ vi)
- Thunmann 1772 Untersuch 91 (sgr ~ latv)
- Idman 1774 Försök 20 (sm ~ lat kr)
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 171 (+ lp)
- Sjögren 1821 GS 1 30 (+ votj syrj; ~ tšuv ven)
- Sjögren 1828(?) GS 1 454 (+ ka tšer)
- Sjögren 1850 MélR 1 541 (+ li)
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 596 (+ md; ~ sanskr goot baski)
- Boller 1853 SbAW 10 57 (+ ostj)
- Boller 1853 SbAW 12 165, 171 (+ unk)
- MUSz 1873–81 100 (+ vog), 605 (+ ve)
- O. Donner 1881 SamFUgr 244 (+ sam)
- Nagy 1902 Ethn 13 50 (~ turk mong)
- Paasonen 1907–09 FUF 7 20 (~ jukag)
- Winkler 1908–09 IFA 23 64–67 (~ mantšu-tung)
- Collinder 1940 Jukag 72–73 (+ samKm)
- FUV 1955 26, 145 (~ goldi kor)
- SKES 1958 230
- Bergsland 1959 SUSA 61:2 13 (~ esk aleut)
- TESz 2 1970 129
- MSzFE 1971 289–92
- *Illitš-Svitytš 1971 OSNJa 355–56 (~ seem-haam)
- Janhunen 1977 SamWsch 75 (+ samKb M)
- Häkkinen 1987 ES 120–23
- UEW 1988 191–92