Etymologiadata:imsm:kosi-
*kosi-
Vastineet:
- Suomi: kosia
- Karjala: kosita←
- Vepsä: kozita←
- Vatja: kosia
- Pohjoisviro: kosima
- Eteläviro: kosima
- Liivi: kuo’žžõ
mksm. *kosi- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kosia (Lilius 1728; laajalti murt.), kosita (: kositsen), kosella (LPetri 1656), kosjota ’freien, werben’, kosi (käydä kosissa), kosio (mennä kosioille; Hemm 1616 cosiosana)
~ ink kossīa ’kosia’ | ka kosita (prs. kosittšou) ’kosia; pyytää lahjoja, vaatia myötäjäisiä’, kosilla, -lta ’kosimassa, -sta’, kosjoja ’kosija, kosiomies’ | ly kožita (prs. kožitšen) ’kosia’, kožile̮ ’kosimaan’ | ve koźita (prs. koźitše̮n) ’kosia’, koźiĺe ’kosimaan’, koźimez ’kosiomies’ | va (Kukk) koźźoa ’kosia’ | vi kosida ’kosia’, kosja minna ’mennä kosimaan’ | li kuoʾžžə ’kosia’, kuožāli ’kosija’. — LpIn koaššuđ ’kosia’ < sm ka kosjo-.
~ ink kossīa ’kosia’ | ka kosita (prs. kosittšou) ’kosia; pyytää lahjoja, vaatia myötäjäisiä’, kosilla, -lta ’kosimassa, -sta’, kosjoja ’kosija, kosiomies’ | ly kožita (prs. kožitšen) ’kosia’, kožile̮ ’kosimaan’ | ve koźita (prs. koźitše̮n) ’kosia’, koźiĺe ’kosimaan’, koźimez ’kosiomies’ | va (Kukk) koźźoa ’kosia’ | vi kosida ’kosia’, kosja minna ’mennä kosimaan’ | li kuoʾžžə ’kosia’, kuožāli ’kosija’. — LpIn koaššuđ ’kosia’ < sm ka kosjo-.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 461a (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 90 (+ ve)
- Budenz 1867 NyK 6 404 (+ li)
- T. I. Itkonen 1916 SUST 39 46 (+ lpIn)
- SKES 1958 222 (+ ka ly ? ostj χŭs ’(lihallinen) himo’, I kusəŋ, E χusəŋ, P χŭzəŋ ’himokas’)
- FUV2 1977 107 (? ostj)