Etymologiadata:imsm:korho
*korho
Vastineet:
Kantasuomalainen etymologia ei riittävän perusteltu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
korho (JuslP, Gan 1786; Peräp, paik. Pohjanm) ’pöyhitty, kouhittu (kuiva heinä) / gewendet, gelockert; gewendetes, trockenes Heu’, korhottaa, korhotella ’pöyhiä, liikutella (kuivia heiniä)’, korho, -pää ’pörrö-, takkutukka’
~ ka korhota ’kohota, nousta’, korhottoa ’olla t. liikkua pystyssä; kohottaa, heristellä, höristellä’ | ly korhištada ’kohottaa, höristää (korvia)’ | ve korhotōdāzhe ’nousta pystyyn, takajaloilleen; höristää korviaan’ | vi murt. kore ’löyhä, höllä, kuohkea’, kohr: kohrul ’koholla (oleva), kuohkea, löyhä’, kohrata ’kohota, paisua’, kohrutada ’pöyhentää, tehdä kuohkeaksi, pörhistää’ | li koʾŕŕi ’soinen; löyhä, kuohkea, pehmeä’.
~ ka korhota ’kohota, nousta’, korhottoa ’olla t. liikkua pystyssä; kohottaa, heristellä, höristellä’ | ly korhištada ’kohottaa, höristää (korvia)’ | ve korhotōdāzhe ’nousta pystyyn, takajaloilleen; höristää korviaan’ | vi murt. kore ’löyhä, höllä, kuohkea’, kohr: kohrul ’koholla (oleva), kuohkea, löyhä’, kohrata ’kohota, paisua’, kohrutada ’pöyhentää, tehdä kuohkeaksi, pörhistää’ | li koʾŕŕi ’soinen; löyhä, kuohkea, pehmeä’.
Deskr.-luonteisia sanoja, vrt. myös karho ja karhe.
Lähdekirjallisuus:
- SKES 1958 218 (sm ~ vi li)
- EEW 1982–83 894, 953