Etymologiadata:imsm:koohi-

*koohi-

Vastineet:

• Suomi: kuohi(t)a
• Karjala: kuohita
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kohima
• Eteläviro: kohima
• Liivi:

mksm. *koohi- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kuoha (tav. mon. kuohat, Renv 1823; ei nykymurt.) ’kives (etup. oriin) / Hoden (bes. des Hengstes)’, kuohita, kuohia (Agr; länsimurt. PSavo Kain) ’salvaa’, kuohari ’salvuri’, kuoho (Koll 1648 cuohoi), kuohio, kuohilas, kuohilo ’kuohittu eläin’, kuohattimet, kuohittimet (paik. itämurt.) ’oriin kivekset’, huom. myös kuha, -t (Jusl 1745; VarsSm Satak Häme LUus) ’oriin kivespussi’
~ ka kuohita, kuohari ’kuohari, salvuri; parantaja, lääkitsijä’ (< sm) | vi kohitseda, kohida ’salvaa (porsaita, sonneja, pässejä)’, kohi ’kuohilas’ (sm > lpN guohar ’hevoskuohari’).

Tähän yhdistetty syrj kod́źni̮ ’kuohita’ on äänt. vaikeuksien vuoksi pidettävä erillään.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 501 (sm kuohittu ~ vi kohhetud)
• Renvall 1823 SSK 1 231 (sm kuoha ja kuohita kuuluvat yhteen)
• Kettunen 1914 SUST 34 47 (sm kuohita ~ vi kohi)
• Ojansuu 1916 SKTT 149–50 (sm kuohita ~ vi kohida, kohitseda)
• SKES 1958 239
• Lytkin & Guljajev 1970 KESK 126 (+ ?? syrj)

[kuoha Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kuohita