Etymologiadata:imsm:konna
*konna
Vastineet:
mksm. *konna (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
konna (1611 adv. connemmin ’konnamaisemmin’; loun- ja kaakkmurt. Verml Ink) ’(rupi)sammakko, Bufo (Schr 1637); (joks. yl., ei Verml Ink) kelmi, lurjus, paholainen / Frosch, (Erd)kröte; Halunke, Teufel’, konnikka, konnakas, konnamainen, konnuus
~ ink konna ’sammakko; roisto’ | ka konna ’rupisammakko; konna, heittiö; mokoma, pahanen’ | va konna ’sammakko’ | vi konn (g. konna), murt. kond (g. konna) ’sammakko, rupikonna’ | li kūona ’sammakko’. — Sm > lpN goadˈne ’viluinen, vilunarka (henkilö); saamaton, nahjus’; vi t. li > latv konne, kunne, kunna ’sammakko’.
~ ink konna ’sammakko; roisto’ | ka konna ’rupisammakko; konna, heittiö; mokoma, pahanen’ | va konna ’sammakko’ | vi konn (g. konna), murt. kond (g. konna) ’sammakko, rupikonna’ | li kūona ’sammakko’. — Sm > lpN goadˈne ’viluinen, vilunarka (henkilö); saamaton, nahjus’; vi t. li > latv konne, kunne, kunna ’sammakko’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1856 WotGr 74 (sm ~ va vi)
- VW 1 1874 74 (+ li)
- Thomsen 1890 BFB 263 (latv < ims)
- SKES 1958 215 (? + lp)
- EEW 1982–83 934