Etymologiadata:imsm:konkkada-

*konkkada-

Vastineet:

• Suomi: konkata
• Karjala: konkuttoa⇐
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: konkama
• Eteläviro: kunkama
• Liivi:

mksm. *konkkada- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

konkata, konkota, konkottaa (EPohjanm hämmurt.) ’ontua, lenkata; hyppiä (leikissä) yhdellä jalalla / hinken, auf einem Bein hüpfen’, vrt. ka konkuttoa ’liikkua raskaasti ja kömpelösti, lonksuttaa’, konkaroija ’köntystää, kompuroida’, konkelehtoa ’koikkelehtia, toikkaroida’ | vi kongata, konkida ’astua, kulkea hitaasti’.

Deskr. sanoja, kuten myös samaa merkitsevät konk(k)ia (Jusl 1745) ’kulkea horjuen, ryömien, hitaasti’. Mahd. sanueeseen on osittain vaikuttanut myös nr murt. kånk(a) ’keinua, hetkua, hölkkyä; retuuttaa, raahata (taakkaa)’, kångla ’huojua, kulkea hankalasti’.

Lähdekirjallisuus:

• Genetz 1906 SUSA 23:11 1 (sm ~ unk hág ’astua’)
• EEW 1982–83 932

[konkata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:konkata