Etymologiadata:imsm:kokta

*kokta

Vastineet:

• Suomi: kohta
• Karjala: kohta
• Vepsä: koht
• Vatja: kõhta
• Pohjoisviro: koht
• Eteläviro: kotus⇐
• Liivi: kū’oḑi⇐

mksm. *kokta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kohta¹ (Agr; yl.) ’paikka, seutu, tienoo; (part:na) heti, pian, nopeasti / Stelle, (Zeit)punkt; (Partikel:) sofort, bald, gleich’, kohtaan ’vastaan; nähden, suhteen’, kohti ’päin, vastaan’, kohdistaa, kohdistua; kohdakkoin ’piakkoin’, kohtalainen (1762) ’kohtuullinen, sopiva, paras’, kohtalo (Jusl 1745; Ljungo 1601 osakohtalo) ’osa, osuus’; ks. erikseen kohtu², kohdata ja kohentaa
~ ink kohta ’kohta, paikka, sija’, kohtī ’suoraan’ | ka kohta ’kohta, paikka, sija; heti’, kohti ’kohti, kohden, suoraan’, kohtalo ’paikka, kohta’ | ly koht(e) id., kohtin ’kohti, suoraan’ | ve koht: kohtas ’edessä, sijasta’, kohtha ’eteen, kohtaan’, kohte̮i ’kohden, kohtaan’, kohtaĺne ’kunnollinen’ | va ke̮hta ’heti, kohta, pian’, ke̮huz ’kohta, paikka’ | vi koht (g. koha), E kotus (g. -e) ’id., sija, seutu, maatila, talo’, kohe, E kot ’heti, suoraan’ | li kuʾodi ’suora, rehellinen’ (sm > lpN guotte: guottai ’suhteen, katsoen, nähden’, In kuȧttȧ ’-sta, -stä’, T kī̮hti ’vastapäätä’)

? = lpN murt. goakˈte ’melkein’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 435 (sm ~ vi)
• Setälä 1890–91 ÄH 200 (+ ka ve va li lp)
• Setälä 1912–14 FUFA 12 58 (~ ? slk kopt jne.)
• Setälä Vir 1935 49–60 (~ unk hat)
• SKES 1958 205–06 (+ ly)
• EEW 1982–83 894–96
• E. Uotila Vir 1985 310–18 (< baltt)
• Häkkinen 1987 ES 108
• UEW 1988 183–84

[kohta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kohta