Etymologiadata:imsm:koini-
*koini-
Vastineet:
- Suomi: koinia
- Karjala: koinie
- Vepsä: koinda
- Vatja: koinia
- Pohjoisviro: koinima
- Eteläviro: koińma
- Liivi: kuoinõ
mksm. *koini- < vksm. *? (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
koinata (Gan 1786; yl.), koinia (yl.) ’paritella / koitieren’, koinaaja (Raam 1642) ’huorintekijä’, koina ’portto’, koinari, koinu jne.
~ ink koinia ’paritella’ | ka koinie, koinoa ’(miehestä:) naida, nussia’ | ly koinada | ve koinda id. | va koinattē̮b (prs. yks. 3. p.) ’haukkua’ | vi koinata, koinida ’koinata’, koin (g. -a) ’huora’ | li kuoinə ’paritella (koirista)’. — Sm > lpN murt. kojniɛh ’koinia’; sm myös > nr murt. Sm kojn(a).
~ ink koinia ’paritella’ | ka koinie, koinoa ’(miehestä:) naida, nussia’ | ly koinada | ve koinda id. | va koinattē̮b (prs. yks. 3. p.) ’haukkua’ | vi koinata, koinida ’koinata’, koin (g. -a) ’huora’ | li kuoinə ’paritella (koirista)’. — Sm > lpN murt. kojniɛh ’koinia’; sm myös > nr murt. Sm kojn(a).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 438 (sm ~ vi)
- VW 1 1874 10
- Kettunen 1938 LivW 172 (+ li)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 320 (sm > lp)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 44 (sm > nr murt.)
- SKES 1958 207 (+ ka ly ve va)