Etymologiadata:imsm:kiusada-

*kiusada-

Vastineet:

• Suomi: kiusata
• Karjala: kiusata
• Vepsä:
• Vatja: tšiuzata
• Pohjoisviro: kiusama
• Eteläviro: kiusama
• Liivi: kiužõ

mksm. *kiusada- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kiusata (Agr; yl.) ’vaivata, piinata, ahdistaa; vietellä, houkutella / ärgern, stören, belästigen; verleiten, in Versuchung bringen’, kiusaus, kiusaaja
~ ink kiusata ’kiusata, kiduttaa; koettaa, yrittää’ | ka kiusata ’kiusata, häiritä, hätyyttää, yllyttää’ | va tšiuzata ’kiusata’ | vi kiusata ’kiusata, juonitella; viekoitella, kiusoitella’, kiusatus ’kiusaus, viettely, kiusa’ | li kiuzə, kiuvzə ’kiusata, piinata’

< germ, vrt. goot kiusan ’koetella; valikoida’, mn kjósa ’ottaa, anastaa; haluta, toivoa; valikoida’. — Sm kiusa (ka kiusa, vi kius, -u) ’harmi, vastus’ on ilm. takaperoisjohdos, koska sillä ei ole vastineita germ taholla. Sm kiusata > lpN givsedit (Lu In Ko) ’kiusata’, sm kiusa > lpN gikˈse, -vs- (In Ko) ’kiusa’.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 150 (sm ~ lp)
• Ganander 1786 NFL 1 428 (+ vi)
• Diefenbach 1851 VWGoth 2 459 (< goot)
• Thomsen 1869 GSI 125 (< goot)
• VW 1 1874 32 (+ li)
• Setälä 1890–91 ÄH 6 (+ va)
• Karsten 1907–08 IF 22 298
• Karsten 1936 FmS 4 507 (kiusa takaperoisjohd.)
• SKES 1955 203 (lp < sm)
• Rapola 1964 Sananj 6 13–14

[kiusata Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kiusata