Etymologiadata:imsm:kitu-
*kitu-
Vastineet:
- Suomi: kitu(a)
- Karjala: kitu(ija)
- Vepsä:
- Vatja:
- Pohjoisviro: kidu(ma)
- Eteläviro: kituŕ⇐
- Liivi: ki’ddõ
mksm. *kitu- < kksm. *kitu < vksm. *kïčǝ̑-w (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kitua (Hemm 1605; yl.) ’riutua, kärsiä tuskaa, olla puutteessa / schmachten, leiden, kümmerlich leben’, kiduttaa, (olla, elää, palaa) kituuttaa, kitulias; kitu (ehkä takaperoisjohd.; Finno n. 1580; murt. vain sananparsissa) ’tuska, kipu, kärsimys, puute, kurjuus’
~ ka kitu ’kipu, kivistys, tuska, kärsimys; tauti’, kituo, kituija ’kitua, kärsiä, sairastaa’ | ly kiduita ’kitua, sairastaa’ | vi kidu, kide ’sairaalloisuus, kituliaisuus, surkeus’, kiduda ’potea, kitua, rappeutua’ | li kiʾddə ’kitua, sairastella’ (sm > lpN murt. kitōt ’olla kovasti sairaana’).
~ ka kitu ’kipu, kivistys, tuska, kärsimys; tauti’, kituo, kituija ’kitua, kärsiä, sairastaa’ | ly kiduita ’kitua, sairastaa’ | vi kidu, kide ’sairaalloisuus, kituliaisuus, surkeus’, kiduda ’potea, kitua, rappeutua’ | li kiʾddə ’kitua, sairastella’ (sm > lpN murt. kitōt ’olla kovasti sairaana’).
Etäsukukielistä eri yhteyksissä esitetyt vastineet (votj ki̮ž ’sairaus, sairaushenki’, syrj ki̮ž ’kuolleena syntynyt lapsi’, ostjI kĕtšə, P kä̆si ’sairaus; sairas’ jne.) ovat epävarmoja. — Ims verbi sopisi muodollisesti kiteä sanan johdoskorrelaatiksi, merk:n ’vaivalloinen’ kautta tämä voisi olla semanttisestikin selitettävissä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 427 (sm ~ vi)
- VW 1 1874 21 (+ ostj)
- Toivonen 1928 FUF 19 67–68 (+ votj syrj)
- Kettunen 1938 LivW 123 (+ li)
- SKES 1955 202 (+ ly)
- FUV 1955 89
- E. Itkonen 1956 UAJ 28 70 (sm ja votj eivät sovi äänt. yhteen)
- UEW 1988 153 (sm ~ votj syrj ostj)