Etymologiadata:imsm:kirku-
*kirku-
Vastineet:
- Suomi: kirkua
- Karjala: kirkuo
- Vepsä: kirkta
- Vatja:
- Pohjoisviro: ki(i)rguma
- Eteläviro:
- Liivi: kirgõ?
mksm. *kirku- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kirkua (Eurén 1860; yl.), kirkkua (Renv 1823) ’kiljua, huutaa / schreien’, kirkaista
~ ka kirkuo ’huutaa, huikata; kutsua’ | ly kirguda ’id., nimittää; haukkua’ | ve kirgouta ’huutaa, kirkaista’ | va kirata (prs. kirān; < vi) | vi kirata (prs. kirgan), kirguda ’id.; kirkua’, kiirguda ’kirkua, piipittää’ | li kirgə ’huutaa, kirkua’.
~ ka kirkuo ’huutaa, huikata; kutsua’ | ly kirguda ’id., nimittää; haukkua’ | ve kirgouta ’huutaa, kirkaista’ | va kirata (prs. kirān; < vi) | vi kirata (prs. kirgan), kirguda ’id.; kirkua’, kiirguda ’kirkua, piipittää’ | li kirgə ’huutaa, kirkua’.
Onomat. sanoja, joita muistuttavia on myös etäsukukielissä.
Lähdekirjallisuus:
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 141 (sm ~ vi)
- Setälä 1890–91 ÄH 137 (+ ka va)
- Kettunen 1938 LivW 129 (+ li)
- SKES 1955 199