Etymologiadata:imsm:kiredä
*kiredä
Vastineet:
- Suomi: kireä
- Karjala: kirie
- Vepsä:
- Vatja: tširissüä⇐
- Pohjoisviro: kire
- Eteläviro: M kire
- Liivi:
mksm. *kiredä < kksm. *kiretä < vksm. *kirǝ-tä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kireä (HAchrenius 1753; yl., et. Häme) ’tiukka, jäykkä, luja, ahdas, ankara, tuima, tukala, vaikea; hyvin kylmä (sää) / angespannt, stramm, straff, eng, streng (auch Frost), schwierig’, kiristää (Hemm 1605) ’kuristaa, ahdistaa, pusertaa’, kiristyä ’tukehtua, kuristua’
~ ka kirei ’kireä’, kirie ’rutikuiva, äkäinen’, kiristeä ’kylmetä (sää)’, kiristyö ’kuivua’ | va tširissüä ’kuivettua, kutistua’ | vi kiristada ’puristaa, pusertaa’
~ ka kirei ’kireä’, kirie ’rutikuiva, äkäinen’, kiristeä ’kylmetä (sää)’, kiristyö ’kuivua’ | va tširissüä ’kuivettua, kutistua’ | vi kiristada ’puristaa, pusertaa’
= lp gârrâ, gârâs ’kova, väkevä, kiivas, ankara’, gârrât ’kovettua; vihastua’, (lpN girrâd ’raskas (keli), kimakka’ < sm) | mdE kiŕems, M kiŕəms ’kutistua’.
Lähdekirjallisuus:
- Wiklund 1894 LpChr 75 (sm ~ lp)
- Paasonen 1909 MdChr 78 (+ md)
- SKES 1955 198 (+ ka va vi ? syrj ? ostj)
- E. Itkonen 1960 LpChr 109
- UEW 1988 666