Etymologiadata:imsm:kimppu
*kimppu
Vastineet:
mksm. *kimppu (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kimppu (Agr; yl.) ’nippu, tukku; lyhde / Bündel, Bund, Büschel; Garbe’, käydä kimppuun ’käsiksi’; kimputa, kimputtaa ’sitoa kimpuksi; usuttaa kimppuun; tiukata, kovistaa, kärttää’, kimpustaa ’ponnistaa, painia, otella’, kimppuilla id.
~ ink kimppu ’kimppu; (mon. myös) pohkeet’ | ka kimppu ’riita, tora, tappelu’, kimppuija ’riidellä, otella, tapella’, kimppuilla ’riidellä’ | vi kimp (g. kimbu, E -bo) ’kimppu, nippu, vihko; yhteys, seura; pula, kiipeli’, kimbutada ’tiukata, kovistaa, vaatia, ahdistaa, painostaa’ | li kimp ’kimppu; pula, kiipeli; melu, häly’. — Sm > lpN gimˈpo (Lu In) ’kimppu’ ja nr murt. Sm kimp(p)o id.; li > latv k̦impa ’onnettomuus, pula, riita; vitsakimppu, heinäkuorma’.
~ ink kimppu ’kimppu; (mon. myös) pohkeet’ | ka kimppu ’riita, tora, tappelu’, kimppuija ’riidellä, otella, tapella’, kimppuilla ’riidellä’ | vi kimp (g. kimbu, E -bo) ’kimppu, nippu, vihko; yhteys, seura; pula, kiipeli’, kimbutada ’tiukata, kovistaa, vaatia, ahdistaa, painostaa’ | li kimp ’kimppu; pula, kiipeli; melu, häly’. — Sm > lpN gimˈpo (Lu In) ’kimppu’ ja nr murt. Sm kimp(p)o id.; li > latv k̦impa ’onnettomuus, pula, riita; vitsakimppu, heinäkuorma’.
Samaa sanuetta on myös ark. kimppa ’joukko’ sekä mahd. sm murt. kippu ’kimppu, nippu’ (? kontam. kimppu + nippu), josta > lpN gipˈpo (E Lu) id.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 147 (sm ~ lp)
- O. Donner 1879 Verwandtschaft 34 (+ vi)
- Thomsen 1890 BFB 261 (+ li; li > latv)
- Wichmann 1911–12 FUF 11 182 (~ syrj kep ’kimppu’)
- Wessman 1925–26 SO 1 90 (sm > nr murt. Sm)
- Karsten 1943 FmS 9:2 206 (sm < ruots)
- Hakulinen Vir 1952 13–15 (+ ka)
- SKES 1955 195 (? syrj; sm > lp)
- EEW 1982–83 830