Etymologiadata:imsm:kimala⇒

*kimala⇒‎

Vastineet:

• Suomi: kimalainen
• Karjala: kimaleh
• Vepsä:
• Vatja: tšimolain
• Pohjoisviro: kimalane
• Eteläviro: kimalanõ
• Liivi:

mksm. *kimala⇒‎ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kimalainen (Agr; lounmurt. LUus hämmurt. KarjKann EPohjanm) ’eräs mesipistiäinen, Bombus; villi- l. metsämehiläinen; mehiläinen, Apis mellifera / Hummel; (Honig)biene’, vanh. kiel. myös kiimalainen
~ kaE-au kimaleh ’kimalainen, mehiläinen’ | va tšimo, -lain(e) ’mehiläinen, kimalainen’ | vi kimalane, murt. kimeline, kimulane, kümaline ’kimalainen, metsämehiläinen’.

Johd. omaperäisestä, alkuaan onomat. kima vartalosta, jonka edustajia ovat myös s.v. kimeä ja kimaltaa mainitut sanat.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 414 (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 132 (~ va vi)
• VW 1 1874 92 (~ kimata)
• Mikkola 1894 SUST 8 178 (+ ka)
• *Kalima 1932 AASF B 27 66–71 (~ sm kimara ’hunaja’)
• SKES 1955 194
• *Kettunen Vir 1957 94–97 (~ kimistä)
• Plöger 1973 RL 319
• Vahros 1974 Sananj 16 162

[kimalainen Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kimalainen