Etymologiadata:imsm:kimala→

Sanatista

*kimala→

Vastineet:

mksm. *kimala→ (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kimalainen (Agr; lounmurt. LUus hämmurt. KarjKann EPohjanm) ’eräs mesipistiäinen, Bombus; villi- l. metsämehiläinen; mehiläinen, Apis mellifera / Hummel; (Honig)biene’, vanh. kiel. myös kiimalainen
~ kaE-au kimalehkimalainen, mehiläinen’ | va tšimo, -lain(e)mehiläinen, kimalainen’ | vi kimalane, murt. kimeline, kimulane, kümalinekimalainen, metsämehiläinen’.
Johd. omaperäisestä, alkuaan onomat. kima vartalosta, jonka edustajia ovat myös s.v. kimeä ja kimaltaa mainitut sanat.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 414 (sm ~ vi)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 132 (~ va vi)
  • VW 1 1874 92 (~ kimata)
  • Mikkola 1894 SUST 8 178 (+ ka)
  • *Kalima 1932 AASF B 27 66–71 (~ sm kimara ’hunaja’)
  • SKES 1955 194
  • *Kettunen Vir 1957 94–97 (~ kimistä)
  • Plöger 1973 RL 319
  • Vahros 1974 Sananj 16 162

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:kimala→/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kimalainen

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:kimala→