Etymologiadata:imsm:kiledä

*kiledä

Vastineet:

• Suomi: kileä
• Karjala: kilie
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kile
• Eteläviro: killõ
• Liivi: ki’llõ⇐

mksm. *kiledä (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kileä (EEFrosterus 1777; hämmurt. EKarj Länsip, muualta hajat.) ’kirkas, kimeä (ääni) / hell, durchdringend (Laut)’, kilakka (kaakkmurt. PSavo Verml) id.
~ ka (au) kilie ’kirkas; kileä, heleä’, kilakka ’(äänestä:) kimeä, kirkas, heleä’ | vi kile, E kille ’terävä, pistävä (pakkanen, ääni)’.

Kuuluu onomat. kilistä verbin yhteyteen (ks. tätä). Sama sana on alkuaan varmaankin myös kileä, kilakka merk:ssä ’kirkas (vesi; Verml); pistävä, kova (pakkanen; itämurt.); pistävän makuinen, hapan (Verml)’. Ks. myös kilo², kilo³.

Lähdekirjallisuus:

• VW 1 1874 60–61 (kileä ~ kilkattaa, kilo)
• Rytkönen Vir 1935 96

[kileä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kileä