Etymologiadata:imsm:kiima

*kiima

Vastineet:

• Suomi: kiima
• Karjala: kiima
• Vepsä: kim
• Vatja: tšiima-?
• Pohjoisviro: kiim
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kiima < kksm. *kijëma < vksm. *kïxǝ-ma (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kiima (As 1734; yl.) ’parittelunhalu; soidin; himo / Brunst, Balz; Begierde’, kiimainen, kiimata, kiimoa
~ ka kiima ’lintujen soidin(paikka); kiima, parittelunhalu; halu, himo, kiihko; touhu, puuha; leikki, peli’, kiimie ’olla kiimassa’ | ly kīm(e̮) ’kiima, soidin’, kīmidä ’kiimailla’ | ve kim ’kiima, soidin’, kimda ’olla soitimella’ | vi kiim (g. -a) ’kiima, himo’, kiimata ’olla kiimainen, himokas’

joko ? = lpN gieiˈbme (U Pi Lu) ’(eläinten) kiima-aika’, gieiˈbmât ’paritella’ (ainakin lpN gibme (Lu In) ’kiima’, gibmât ’paritella’ < sm)

tai todennäköisemmin nominaalijohdos verbivartalosta *kii-, joka = lpN gikkât (Lu In Kld T) ’paritella; lähennellä; soida (linnut); taikoa (šamaani)’ | syrj kojni̮ ’olla soitimella’, turni̮-kojni̮ ’taikoa, ennustaa’ | vogE kij-, I L kǟj-, P kaj- ’olla soitimella; laulaa taikalaulua’, E I L kim ’(teeren, metson) soidin’ | ostjI köj-, E kĕj- ’olla soitimella (linnut)’, P koj- ’ennustaa, taikoa laulamalla’ | unk kéj ’halu, hekuma, nautinto’.

Lähdekirjallisuus:

• Lindahl & Öhrling 1780 LL 147 (sm ~ lpR kima, kibme)
• Ganander 1786 NFL 1 408 (sm ~ vi)
• Qvigstad 1881 Beiträge 70 (sm ~ lp gieiˈbme)
• Setälä 1890–91 ÄH 491 (+ ve)
• Kannisto Vir 1933 418 (+ vog kim)
• Toivonen Vir 1934 105 (+ syrj kam ’soidin’; lp gibme < sm)
• SKES 1955 190–91 (+ ka ly)
• FUV 1955 89
• UEW 1988 143 (lp gikkât ~ syrj vog ostj unk)
• Sammallahti 1988 UrLang 543 (ims kiima kuuluu nominaalijohd:na näiden yhteyteen)
• *Sivula 1989 Lintu 80–84 (samoin)

[kiima Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kiima