Etymologiadata:imsm:kiiltä-

*kiiltä-

Vastineet:

• Suomi: kiiltää
• Karjala: kiilteä
• Vepsä:
• Vatja: tšiilata
• Pohjoisviro: kiil(d)ama
• Eteläviro: M kiilame
• Liivi: S kīld

mksm. *kiiltä- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kiiltää (Agr; yl.) ’kimaltaa, loistaa / glänzen’, kiiltävä, kiilto, kiillottaa, kiilustaa, kiille (uud. 1867)
~ ka kiilteä, kilteä, kiltteä ’kiiltää, välkkyä, loistaa’ | va tšīlata (prs. tšīltāb), Kukk kīltāssa ’kiiltää’ | vi kiilata ’loistaa, kiiltää’, kiilas ’sileä, loistava’ | li kīĺt́ə ’häikäistä, sokaista’, kīĺaz ’sileä, liukas’, kīĺastə ’tulla sileäksi, kiiltää’

= lpN murt. kiltēt (E Pi In) ’kiiltää, loistaa’ (sen sijaan ainakin lpN murt. kilˈtet id. < sm).

Samaa (mahd. alkuaan deskr.) sanuetta ovat myös kiilua, kiilu (k.-silmä), kiilustaa, kiilostaa
~ ink kīlua ’kiilua’, kīlava ’kiiltävä’ | ka kiiluo ’kiilua, hohtaa, tuikkaa’ | vi kiiluda ’loistaa’ (? < sm), kiilustada id. Vrt. myös kilo².

Lähdekirjallisuus:

• Qvigstad 1881 Beiträge 71 (sm ~ lp gilˈdat)
• Kettunen 1938 LivW 134 (sm ~ vi li)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 296 (sm ~ lpE)
• SKES 1955 190 (+ ka)
• Plöger 1982 FUF 44 70 (sm ~ lpE Lu In; lpN < sm)

[kiiltää Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kiiltää