Etymologiadata:imsm:kiiltä-
*kiiltä-
Vastineet:
- Suomi: kiiltää
- Karjala: kiilteä
- Vepsä:
- Vatja: tšiilata
- Pohjoisviro: kiil(d)ama
- Eteläviro: M kiilame
- Liivi: S kīld
mksm. *kiiltä- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kiiltää (Agr; yl.) ’kimaltaa, loistaa / glänzen’, kiiltävä, kiilto, kiillottaa, kiilustaa, kiille (uud. 1867)
~ ka kiilteä, kilteä, kiltteä ’kiiltää, välkkyä, loistaa’ | va tšīlata (prs. tšīltāb), Kukk kīltāssa ’kiiltää’ | vi kiilata ’loistaa, kiiltää’, kiilas ’sileä, loistava’ | li kīĺt́ə ’häikäistä, sokaista’, kīĺaz ’sileä, liukas’, kīĺastə ’tulla sileäksi, kiiltää’
~ ka kiilteä, kilteä, kiltteä ’kiiltää, välkkyä, loistaa’ | va tšīlata (prs. tšīltāb), Kukk kīltāssa ’kiiltää’ | vi kiilata ’loistaa, kiiltää’, kiilas ’sileä, loistava’ | li kīĺt́ə ’häikäistä, sokaista’, kīĺaz ’sileä, liukas’, kīĺastə ’tulla sileäksi, kiiltää’
= lpN murt. kiltēt (E Pi In) ’kiiltää, loistaa’ (sen sijaan ainakin lpN murt. kilˈtet id. < sm).
Samaa (mahd. alkuaan deskr.) sanuetta ovat myös kiilua, kiilu (k.-silmä), kiilustaa, kiilostaa
~ ink kīlua ’kiilua’, kīlava ’kiiltävä’ | ka kiiluo ’kiilua, hohtaa, tuikkaa’ | vi kiiluda ’loistaa’ (? < sm), kiilustada id. Vrt. myös kilo2.
~ ink kīlua ’kiilua’, kīlava ’kiiltävä’ | ka kiiluo ’kiilua, hohtaa, tuikkaa’ | vi kiiluda ’loistaa’ (? < sm), kiilustada id. Vrt. myös kilo2.
Lähdekirjallisuus:
- Qvigstad 1881 Beiträge 71 (sm ~ lp gilˈdat)
- Kettunen 1938 LivW 134 (sm ~ vi li)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 296 (sm ~ lpE)
- SKES 1955 190 (+ ka)
- Plöger 1982 FUF 44 70 (sm ~ lpE Lu In; lpN < sm)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| SSA 1995: s.v. kiiltää | ~ kiilua, kiilu = saaL kiltēt 'kiiltää, loistaa' ? ⇐ deskr. | |||||
| NES 2004: s.v. kiiltää | Tarkennus: = saa ⇐ deskr. vartalo | |||||
| Kulonen 2010 Suomi: 194–5 | ~ kiilua, vi kiilas = saa ⇐ #kili- 'korkea, kova ja pistävä (ääni), (pistävän) kirkas (näköhavainto), pistävän hapan (maku)' pitkävokaalisena | |||||
| Metsäranta 2024 UH: 85 | - | Vastaan | Deskriptiivisyys voi olla jälkisyntyistä [ks. tarkemmin] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Metsäranta 2020: 112, 134 | + | + | tA-johdos ⇐ kur *kejlə- 'loistaa; näkyä' > msnE kīl-, I kēl-, kḙ̇èl-, kèl-, L kė̄l-, kiė̄l-, kèl-, P kēl- 'näkyä, olla näkyvissä' (< kmns *kīl-), haI kĕl-, E kĕt-, P kăʌ-, kȧ̆l- 'tulla näkyviin, tulla esiin, ilmestyä' (< kha *kil-) < | Kur *-jl- myös verbissä *päj-lə- (> ma mns [ks. tarkemmin]); -tA- on sekä verbi- että nominikantainen verbinjohdin. Merkitysyhteys 'loistaa' ~ 'näkyä' tunnetaan ims paistaa-verbin vastineista | ||
| Metsäranta 2024 UH: 85 | + | Puolesta (vaihtoehtoisena) | Paralleeli johdossuhteesta sm pystyä ~ md [ks. tarkemmin] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Metsäranta 2024 UH: 85–6 | + | + | ← kge *glītan- > msks glītan, mysa glīzan, sa gleißen 'loistaa, välkkyä' | Metateettisesti substituoituja ge lainoja ovat kiiltää, purkaa, tarkka, tarpoa, turkata ja turta; substituutio *e_a → *e_ä ja *i_a → *e_ä odotuksenmukainen ba ja ge lainaverbeissä, kuten kiistää ja niittää; ge lainoissa on substituutio *a → *ä muutenkin mahdollinen, vrt. häpeä, kärsiä, kärväs. Lähtömuoto (EDPG) takaperojohdos ⇐ iterat. *glit(t)ōn- > isl glita 'loistaa, välkkyä, hohtaa, säteillä, säkenöidä, tuikkia', kholl glitten 'kiiltää, välkkyä', sa glitzen 'kiiltää, hohtaa, loistaa' |