Etymologiadata:imsm:kiili

*kiili

Vastineet:

• Suomi: kiiliäinen
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: kiil
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *kiili (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

kiiliäinen (Flor 1678; E- ja KSm), kiilikärpänen (PSatak PHäme, paik. lounmurt. EHäme) ’hevos- tai nautapaarma; saivartaja / Dasselfliege; Bremse’, kiiletä, kiiliä (Agr »Sille Israel hen kylipi ninquin härilinen Läheme»; E- ja KSm) ’juosta vauhkona ympäriinsä (kiiliäisten ahdistamana; lehmä t. härkä)’, kiilimöidä (itämurt. Häme) ’kirvellä, pistellä, polttaa, pakottaa’
~ ink kīliäin ’paarma, kiiliäinen’ | vi kiil (g. kiili, -u) ’sudenkorento; heinäsirkka; paarma’ (> nr murt. Vi kīl ’paarma’), kiin(lane) ’paarma’ (> latv k̦īne ’hevoskärpänen’)

? < baltt, vrt. liett gylỹs (< *gīlias) ’paarman t. mehiläisen piikki; hevospaarma’ (v:stä gélti ’pistää’, josta myös gìlti ’alkaa kovasti särkeä’, gilùs ’tuskallinen, kipeä’). — Deskriptiivisyyttä osoittavia sivumuotoja sm:ssa ovat (murt. ja Lönnr 1880) piiliäinen ja tiili ’paarma’.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 408 (sm ~ vi)
• Thomsen 1890 BFB 261 (vi > latv)
• Mikkola Vir 1906 78 (ims < baltt)
• Toivonen 1929 FUF 20 67 (sm ~ ostjI küĺ, E kŏt́ə ’poron nahan alla pesivä toukka’)
• SKES 1955 190 (< baltt t. ~ ostj)
• UEW 1988 156–57 (? sm ~ ostj)

[kiiliäinen Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kiiliäinen