Etymologiadata:imsm:kihka
*kihka
Vastineet:
- Suomi: ki(i)hka
- Karjala: kiihku⇐
- Vepsä:
- Vatja: tšihkua⇐
- Pohjoisviro: kihk⇐
- Eteläviro: kihotama⇐
- Liivi:
mksm. *kihka (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kiihkeä (yl.), kihkeä (LPetri 1656; länsimurt.) ’kiivas, hanakka; innokas; kova, ankara, tuima, raju / leidenschaftlich; heftig, hitzig, eifrig’, kiihko, kihko, kihka ’halu, into, himo, vimma’, kihku ’id., syyhy’, kiihottaa, kihottaa (Agr kihoitta, kihotuxist) ’elvyttää, innoittaa; villitä’, kihkata (Lönnr 1874) ’olla innokas, kiihkeä’
~ ink kīhoittā, kīhuttā ’karkoittaa’ | ka kiihku ’kiihko, kova into’, kiihistyö ’kiihtyä’ | va tšihga ’kutka, syyhy’, tšihguttā ’kutkuttaa’ | vi kihk (g. kihu) ’kipu, vihlaisu; kiivaus, kiihtymys; himo, into, halu’, kihu ’himo, halu’, kihutada ’yllyttää, villitä, kiihottaa’.
~ ink kīhoittā, kīhuttā ’karkoittaa’ | ka kiihku ’kiihko, kova into’, kiihistyö ’kiihtyä’ | va tšihga ’kutka, syyhy’, tšihguttā ’kutkuttaa’ | vi kihk (g. kihu) ’kipu, vihlaisu; kiivaus, kiihtymys; himo, into, halu’, kihu ’himo, halu’, kihutada ’yllyttää, villitä, kiihottaa’.
Samaa sanuetta lienevät myös kiihtyä (1766), kihtyä, kiihtua ’yltyä, kiivastua’, kiihtää, kihtää ’kiihottaa, yllyttää’
~ ka kiihtuo, kiihtyö ’kiihtyä, yltyä’. — Sm > lpN gikˈtet (In Ko) ’houkutella, saada houkutelluksi’, gikˈtut ’tulla houkutelluksi’.
~ ka kiihtuo, kiihtyö ’kiihtyä, yltyä’. — Sm > lpN gikˈtet (In Ko) ’houkutella, saada houkutelluksi’, gikˈtut ’tulla houkutelluksi’.
Sanueen alkup. merkitys on voinut olla ’kihinä, kutka, syyhy’, jolloin se näyttää deskr.-lähtöiseltä, vrt. kihistä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 406a (sm kiihottaa ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 132 (+ va)
- VW 1 1874 32
- Wiklund 1894 LpChr 78 (+ lp)
- SKES 1955 190 (lp < sm)
- T. Itkonen Vir 1987 170, 182 (+ ink ka; ~ kihistä)