Etymologiadata:imsm:kereh⇒
*kereh⇒
Vastineet:
mksm. *kereh⇒ < kksm. *kereš < vksm. *kerǝš (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kero2 (Eurén 1860; Karj Kain), kerus (Eurén; ei murt.), kerosin (Kain) ’kita, kurkku, nielu / Rachen’
~ ink kerus: sȫmäk. ’ruokatorvi’, hōkuk. ’henkitorvi’ | ka kero(i) ’kurkku, kita, suu; henkitorvi’ | ly kero, keroi, keruoi ’ruokatorvi, kurkku’, keruz ’nielu (pyydyksen)’ | ve kerus ’kurkku, nielu, ahdas kohta’
~ ink kerus: sȫmäk. ’ruokatorvi’, hōkuk. ’henkitorvi’ | ka kero(i) ’kurkku, kita, suu; henkitorvi’ | ly kero, keroi, keruoi ’ruokatorvi, kurkku’, keruz ’nielu (pyydyksen)’ | ve kerus ’kurkku, nielu, ahdas kohta’
= lpR karas, kirs, E g´ïrse, Lu karras, T kars ’henkitorvi, kurkku’.
Näistä erillään pidettävä on sanue, jonka 1. tavussa on alkup. o: ink kori (g. korin) ’kurkku, kurkunpää’ | va ke̮ri, ke̮rimuz, (Kukk) kori (mon. kored) ’kurkku, henkitorvi’ | vi kõri (g. kõri, kõre), murt. (Wied) kori (g. kori) ’kurkku, henki- t. ruokatorvi, nielu’. — Jompaankumpaan em. sanueista voidaan verrata votj gur: gur-ul ’leuka, leuan alla oleva osa kaulaa; kupu, rinta’ (ul ’ala’) | syrj gorań ’(eläimen) ruokatorvi’. Kuitenkin on mahdollista, että sanoissa on eri tahoilla vain satunnaisesti samannäköistä deskr.-onomat. ainesta.
Lähdekirjallisuus:
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 141 (sm ~ ka vi)
- Kalima Vir 1909 150 (+ syrj)
- Wichmann 1911–12 FUF 12 128 (+ ve vi lp votj)
- Uotila 1938 SyrjChr 80
- SKES 1955 184 (tässä vielä va ja vi sanat mainittu sm keron vastineina)
- Ruoppila Vir 1964 24
- UEW 1988 660